*Alkuun
Teesejä ja opillisia tiivistelmiä ** Poimintoja ajan virrasta ** Lähetyskoti Ruskola ja Lp-seurakunta ** Suuhusi Pasuuna -lehti Keskustelupalsta: Kysymyksiä ja vastausia ** Posti


K e s k u s t e l u p a l s t a 1

Tällä keskustelupalstalla julkaisen joitakin kirjeenvaihtokeskusteluja, joita olen käynyt eri henkilöiden kanssa, kuitenkin niin, että pyrin karsimaan epäoleelliset ja varsinkin intiimeihin yksityiskohtiin liittyvät asiat pois. Toisten kirjoittajien tekstejä olen kuitenkin varonut muuttamasta, joskin joissakin kohden olen lyhentänyt keskustelun sisällön kannalta tarpeettomiksi katsomiani kohtia.

Monet tekstit ja arvioinnit käsittelevät kipeitäkin kohtia, joita ei suinkaan ole tarkoitettu ketään loukkaamaan eikä pahaan huutoon saattamaan. Henkilöinä me voimme jokainen tarkistaa omaa elämäämme ja vaellustamme ja siksi arvostelumme on tärkeää mieltää keskusteluiksi asioista eikä tuomion julistuksiksi. Siihen meillä ei kenelläkään ole lupaa eikä oikeutta.

Toivotan rakentavia lukuhetkiä,

Reino Marjakangas


Vinoutunutta kasvatustrendiä ekaluokkalaisille

Paikallislehti Pirkkalaisen toimituksen kanssa käytyä keskustelua

Herra Päätoimittaja!

 

Kommentoitte 28.3.2006 lehdessänne ”Toimittajalta” – palstalla (”Mitä lehdessä sopii kirjoittaa”) lähettämääni kirjoitusta seuraavasti: ”Jokin aika sitten en laittanut lehteen kirjoitusta, jossa haukuttiin Pirkkalassa koulun järjestämää liikuntakerhoa sukupuolisesti jotenkin epäsiveelliseksi. Idea oli, että liikuntakerhossa lapset alkaisivat harrastaa ”parinmuodostusta” liian varhain. Minusta epäsiveellinen oli kyseinen kirjoitus itsessään, ei lasten normaali liikunnallinen tanssikerho. Se olisi lisäksi epäoikeudenmukaisesti loukannut kerhon järjestäjiä, mikä oli mielestäni tärkein syy jättää kirjoitus julkaisematta.”

 

Lähetin kirjoitukseni 16.1.06 kolmen alaikäisen lapsen vanhempana ja isänä allekirjoitettuna omalla nimelläni, en nimimerkillä. Tätä ennen olin henkilökohtaisesti jättänyt kirjallisen mielipiteeni koulun rehtorille ja lapseni opettajalle. Omassa tekstissänne ette nimeäni maininnut, mutta tiedossanne oli, että ao. koulun (jota taas minä en tekstissäni nimennyt) rehtori ja opettajakunta kyllä henkilöllisyyteni kirjoituksestanne tunnistavat. Olinhan lähettänyt Teille 23.1. sähköpostitse kopion ao. koulun rehtorille lähettämästäni kirjeestä. Kirjeen sisältö taas koski omaa ehdotustanne julkaista kirjoitukseni yhdessä koululta pyydetyn kommentin kera. Tämä toteamus siitä syystä, koska mielestäni selostatte kirjeeni sisältöä totuuden vastaisesti ja loukaten kunniaani väittäen sitä epäsiveelliseksi. Yksityishenkilönä ainakaan vasta Pirkkalaan muuttaneena en liene pääministeri Vanhasen asemaan verrattavissa, että minun tarvitsisi näin henkilökohtaisesti loukkaavaa hyväksyä vieläpä kotiseutuyhdistyksen ylläpitämän lehden taholta ikään kuin uuden kotipaikkakunnan vastaantulotervehdyksenä! Taitaapa mennä Pirkkalaan asumaan sijoittuminen uuteen harkintaan!

 

Tapoihini ei kuulu lähetellä haukkumakirjeitä, saatikka että olisin koulun jotain liikuntakerhoa moittinut ”epäsiveelliseksi”. Kysymyshän oli ekaluokkalaisille ilmoitetusta tanssikerhosta eikä mistään liikuntakerhosta, joka ei ollut vielä kirjoitukseni aikaan edes alkanut! Kun puhuin ”pariutumisesta”, en suinkaan puhunut ”parittelusta”, kuten toimittaja ilmeisesti on viestini mieltänyt. Sellaisesta en puhunut halaistua sanaa. Näin ollen päätoimittajan mainitsema ”tärkein syy jättää kirjoitus julkaisematta”, että sillä olisi epäoikeudenmukaisesti loukattu kerhon järjestäjiä, on lähinnä tekopyhää hurskastelua, vaan ei perusteltua argumentointia. Täytyy sanoa, ettei minulla ole näin likaista mielikuvaa pienten koululaisten käytöksestä, saatikka opettajakunnan arvostelukyvyttömyydestä edes mielessä käynyt, mutta miten on päätoimittajan laita? Kenties päätoimittajan olisi aiheellista pohtia omalta kohdaltaankin, ”mitä lehdessä sopii kirjoittaa”! Itse kyselen nyt oikeuksieni perään!

 

Lasten vanhempana lausuin huolestumiseni siitä kehityksestä, mikä on ilmeistä ja kaikkien nähtävissä kaikkialla. Alle kymmenvuotiaat lapset kulkevat humalassa ja oksentelevat katujen kulmiin, jo pienet tytöt pukeutuvat toki vanhempien suosiollisella avustuksella seksistisiin vaatteisiin, koulujen diskomusiikki on monta kertaa siksi voimakasta hakkaavine rytmeineen, että kuulovaurioita esiintyy jo alakouluikäisillä. Johtavat aivotutkijat maassamme ovat aiheellisesti ilmaisseet huolensa tällaisen menon pysyvästä ja peruuttamattomasta muuntavasta vaikutuksesta varsinkin kasvuiässä olevien aivotoimintoihin. Lasten kehittyvä hermosto ei vielä kykene kestämään ja suodattamaan sitä kiihotustilaa, mihin nykyinen kulttuuri lieveilmiöineen johtaa. Lastemme ja nuortemme ennaltaehkäisevään suojeluun olen halunnut kiinnittää huomiota ja herättää keskustelua haluamatta missään tapauksessa silti tiukkapipoisesti ohittaa avaraa ja myönteistä suhtautumista nyky-yhteiskuntaan ja sen kasvavaan nuorisoon.

 

Edellytän, että minulle on edellä ilmenevän perusteella tullut laillinen oikeus saada tämä kirjoitukseni ja myös aikaisempi tekstini julkaistuksi. Liitän sen tähän mukaan sanasta sanaan, kuten olen sen lehteenne pienin tarkennuksin uudelleen 23.1.06 lähettänyt. Tällöin lehden lukijatkin voivat arvioida, mitä todella olen kirjoittanut. Julkinen anteeksipyyntökin kenties tässä yhteydessä saattaisi olla paikallaan.

 

Pirkkalassa 2.4.2006

 

 Reino Marjakangas

 

 

Vinoutunutta kasvatustrendiä ekaluokkalaisille!

 

Pieni ekaluokkalaisemme toi koulusta kotiin lapun, jossa pyydettiin vanhemmilta sitovaa lupaa antaa lapsen osallistua koulun puolesta järjestettävään tanssikerhoon! Otsikointi kuului nimenomaan ”TANSSIKERHO EKALUOKKALAISILLE”. eikä esimerkiksi MUSIIKKILIIKUNTAKERHO, mikä olisi paremmin kertonut vanhemmille liikuntapainotteisesta kerhotoiminnasta eikä suinkaan tanssiopetuksesta. Esitteen mukaan musiikki on kuulemma ”pienille oppilaille sopivaa ja meno mukavan rentoa”. ”Juomapullo (muovinen) voi olla mukana, sillä jano saattaa yllättää.” ”Rytmivarpaat heilumaan”!

 

Tällaiseen suuntaukseen on syytä kiinnittää vakavaa huomiota! Tanssiopetuksen perusteluiksi eivät varsinkaan ala-asteella riitä yksinomaan luontainen liikunnan tarve tai taiteellisuuden vaatimus. Liikunnan tarve tulee kyllä näin pienillä tyydytettyä muutenkin koulun liikuntatuntien puitteissa. Kieltämättä tanssiopetuksen ohjaus on ollut jo pitkään koulujen liikuntatuntien eräs osa ja sitä on totuttu pitämään luontevana ja asiaankuuluvana siitäkin huolimatta, että vielä tänäkin päivänä löytyy suuri joukko lasten vanhempia sekä kirkon eri perinteisten herätysliikkeiden että vapaitten suuntien piireistä, joiden omiatuntoja loukkaa syvästi, jos heidän lapsiaan ohjataan ennenaikaisesti diskoihin ja tanssiparketeille. Tokkopa menneitten polvien isät ja äidit tykkänään yksin väärässä olivat todetessaan tanssin olevan syntiä! Ainakin he tajusivat tämän harrastuksen vaarat, joille nykyaika näyttää ummistavan silmänsä. Silti kauhistellaan nuorisokulttuuria, vapaata seksuaalista käyttäytymistä ja päihteiden käyttöä! Tämä jos mikä on kaksinaamaista!

 Tokkopa kaikilla edes syntymälahjana rytmivarpaita löytyykään, mutta liikavarpaita ”sopimattomilla kengillä” saadaan tietenkin kasvamaan! Tunnettu tosiasia on, että diskotanssista oppivat pitämään kaikki, olivatpa musikaalisia tai eivät. Hakkaava rytmi saa keskushermoston värähtelemään saaden aikaan miellyttävää joukkohurmosta ja aiheuttaen riippuvuutta dopingin tapaan ilman muita aineita. Ja kuka on vastuussa arviosta, että ”musiikki on pienille sopivaa” ja pysyvätkö desibelit kohtuuden rajoissa? Meidän kasvattajienkaan arvostelukyky ei välttämättä aina tällaiseen riitä!

 

On syytä vielä kiinnittää huomiota siihen, mitä tällainen usein hurmokseen tähtäävä yhteisliikunta tuo mukanaan! Lasten tulisi saada olla lapsia, kasvaa tyttöjen tyttöinä ja poikien poikina, pariutumisesta ei tarvitsisi varsinkaan koulun taholta niinkään huolta kantaa! Älkäämme kasvattajina salliko lapsiltamme riistää lapsuuttaan minkäänlaisten nykyisten trendien perusteella. Nykyinen diskotanssikulttuuri herättää seksuaalisuuden liian aikaisin ja tuo mukanaan muuta hillittömyyttä. Suositellun ”juomapullon” sisältö vaihtuu hyvin herkästi vahvempiin aineisiin!

 

Pitkän päivätyön tehneenä opettajana ja kasvattajana olen syvästi huolestunut!

Pirkkalassa 16.1.2006

Reino Marjakangas

____________________________________________________

 

Pirkkalainen – lehdessä julkaistiin 5.4.2006 kirjoitukseni Vinoutunutta kasvatustrendiä ekaluokkalaisille strategisista kohdin toimituksen toimesta sopivasti lyhenneltynä. Alla oli seuraava toimituksen vastaus:

 

”Toimitus vastaa

Yllä oleva mielipidekirjoitus on toimitettu Pirkkalaiseen tammikuussa ja julkaistaan jälkijättöisesti tekijän pyynnöstä. Alkuperäisen kirjoituksen pituuden vuoksi toimitus joutui lyhentämään tekstiä. Lukijoilla on kuitenkin mahdollisuus tutustua laajemmin Reino Marjakankaan mielipiteisiin nettiosoitteessa www.lahetyspalvelu.fi

Pirkkalaisen toimitus”

 

Päätoimittaja Antti Jokinen ei ainakaan tässä vaiheessa sen sijaan katsonut tarpeelliseksi julkaista lähettämääni kyselyä ja vastinetta koskien Herra Päätoimittaja - palstalle osoittamaani lehden linjausta ja samalla totuudenvastaisia väitteitä allekirjoittaneen lähettämän kirjoituksen sisällöstä eikä vastata siihen, vaikkakin käsitykseni mukaan jokainen lehden päätoimittaja on velvoitettu näin toimimaan. Tällaisessa vaiheessa ei myöskään ole rehellistä ja oikein lyhennellä tekstiä, varsinkaan siltä osin, että jäljet peittyvät!

 

Kiitos kuitenkin toimituksen vihjeestä julkaistessaan nettiosoitteeni, että täältä mielipiteeni näkyvät. Tässähän ne nyt ovat kaikkien luettavissa!

Jäänkin odottelemaan asialle jatkoa. Mistä olen kirjoittanut, siinä on kysymyksessä siksi laaja lastemme ja nuortemme kasvatukseen ja tulevaisuuteen liittyvä linjaus, että syytä keskusteluun on laajemmaltikin.

 

Pirkkalassa 6.4.2006

Reino Marjakangas

 

Ota kantaa!

Takaisin ylös

 

 

 


Lähettäjä: Weijo Lindroos Vastaanottaja: Reino Marjakangas Lähetetty: 28. marraskuuta 2000 22.24 Aihe: Siunauspostia

Kiitos taas saamastani lehdestä.  Luin sen mielenkiinnolla.  Olenhan itse juuri saanut valmiiksi (joku aika sitten) kastekirjaseni.  -  Laitan sen tähän liitteenä, jonka voit klikata kaksoisklikkauksella esiin ja sitten tulostaa.  Olen vasta oppimassa tätä nykyajan ihmeen (tietokoneen) käyttöä.  Voisitko vastata, jos saat luettua kirjoitukseni.   Olen myös saanut valmiiksi kirjoitukseni kolminaisuudesta.  Se kaipaa vielä vähän stilisointia.  Laitan sen sitten valmiina sinulle.  Myös omia sivuja alamme kohta tehdä.  Laitan sitten osoitteen.   Se on kiitosaihe Herralle, että saamme tehdä Hänen työtään.  Suuhusi Pasuuna  -lehti täyttää myös oman tehtävänsä.  Kiitetty olkoon Herra!   Joulun vietosta kerran vuodessa toistuvana juhlana olemme täällä Turussa kaikki yksimielisesti luopuneet, lapsiperheetkin.  Siihen on Pyhän Hengen johdatus vienyt.  Sekin on vapauttavaa.  "Totuus on tekevä teidät vapaiksi."  Jokainenhan tiedämme varmuudella, etteivät alkuseurakunnan kristityt viettäneet joulua eli Jeesuksen syntymäpäivää - aivan kuin joulupäivänä Jeesus voisi olla enemmän esillä elämässämme.  Se tarkoittaisi, ettei Hän ole kokonaan elämämme Herra muina vuoden päivinä.  Jokaisena päivänä iloitsemme täysin siitä, että Jeesus on tullut maailmaan kuollakseen verisen uhrikuoleman syntiemme tähden.   Joulun viettoa ei sovi sanoa raamatulliseksi, koska siitä ei ole mainintaa Raamatussa. Se, mikä löytyy Raamatusta, on raamatullista.  Mitä ei ole Raamatussa, se ei ole raamatullista.  Tämä on loogista.    Tästä huolimatta Jumala johtaa niitäkin, jotka viettävät joulua.  Aamen.   Siunausta siis vain aivan kaikille Herran omille.   Toivottavasti pääsemme täältä Turusta sinne Ruskolaan 12-14 p.     Siunaten Weijo Lindroos Sofiankatu 3 A 61 20100 Turku Puh. 02-2 303 407      


Lähettäjä: Reino Marjakangas Vastaanottaja: Weijo Lindroos Lähetetty: 18. joulukuuta 2000 11.35 Aihe: Vs: Siunauspostia

Rakas Veljeni, Herrassa!

Sydämellinen kiitos postista, kastekirjasesta ja Jumala sanoi - vihkosesta. Vihkosen alkusanoissa minua erityisesti miellytti nöyrä asenteesi Jumalan Sanan salaisuuksien edessä. Yleensä vierastan sellaisia jo valmiiksi lukkoonlyötyjä “totuuksia”, joissa ei ole enää varaa pysähtyä keskustelemaan ja tutkimaan ja tarvittaissa kyseenalaistamaankin, onko asia niin. Pyhä Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Johdatusta ei enää tarvita, jos unohdamme olevamme vielä opetuslapsia eikä täysin oppineita. Kun kuljemme ja vaellamme täällä Jeesus-tiellä, emme silloin ole vielä perillä. Tällä tiellä Jeesus itse, joka on totuus ja elämä, tahtoo Sanallaan meitä opettaa ja neuvoa ja viedä myös perille. Meillä tulee olla vain korvia kuulla ja nöyryyttä elää jatkuvassa mielenmuutoksessa, parannuksessa ja pitää huolta, että pysymme Hänen seurassaan.

Kun muutama vuosi sitten otit ensimmäisen kerran yhteyttä, sanoin vaimolleni, että siellä Turussa on veli, jolla on sama Henki, vaikkakin monissa kohden eri oppi. Tänä päivänä voin todeta, että monissa Sanan tulkinnoissammekin olemme lähentyneet. Se on mahdollista, koska olemme saman Jeesuksen opetuslapsia ja samalla tiellä. Toisaalta minua ei häiritse, jos joissakin tulkinnoissa olemme eri mieltä. Jumala on kyllä, kuten Sana opettaa, näyttävä meille itse kullekin aikanaan, miten asia on, kunhan vain mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä.

Ensin joulusta: Raamattu ennustaa ja kertoo varsin seikkaperäisesti Jeesuksen syntymän tapahtumista. Se löytyy siis Sanasta! Luukas sanoo tutkineensa tarkasti kaiken, mitä silminnäkijöiltä, joista tuli sanan palvelijoita, oli kuullut. Syntymäasioista siis kerrottiin sanan palvelijain suulla alkuseurakunnan ajoista lähtien. Paavali sanoo 1 Kr 10:ssä, että kirjoitukset ovat sitä varten, että meille, joille maailmankausien loppukausi on tullut, kerrotaan esikuvallisesti menneistä tapahtumista varoittavassa mielessä, ettemme olisi huonomuistisia Jumalan suurista töistä.

Kuinka suuri Jumalan työ onkaan, että Hän antoi Poikansa syntyä ihmiseksi, tulla lihaksi ja veljeksemme. Seimi on uuden syntymän paikka. Elämä ilmestyi ja saimme käsin kosketella Häntä. Simeon ja Hannakin juhlivat tätä temppelissä. Niin myös koko taivaallinen sotajoukko, joiden Ylipäällikkö katsoi arvolliseksi seurata tätä iloa pienenä vauvana seimestä käsin. Enkelien sanoma oli, että rauha maassa mielisuosion ihmisten kesken, siis ainoastaan Jeesukseen uskovien kesken, niin kuin alkuteksti selvästi asian ilmaisee. Eräässä vanhassa virressä sanotaan: On ihmiselo autuasta, kun veljenään saa pitää Jeesus-lasta! Toisessa virressä sanotaan: Jos luulet kuulevas ja tietä kulkevas, vaan viel et kanna iestä, et tiedä ristin tiestä, niin riennä käymään kohta, kuhunka Herra johtaa. Seimestä alkamalla ja päättäin Golgatalla...

Pelastushistoriaa on koko Jeesuksen elämä, ei vain jotkut päätapahtumat. Näitä Jumalan ihmeellisiä tekoja meidät on käsketty julistamaan ja kertomaan myös lapsille ja lastenlapsille. 5Ms 4:9-10; 6:7; 11:19; 29:29; Ps 22:31; 44:2; 78:3-7; 102:13; 107:22; 111:2,4; 145:6-7 jne.. Sanaa on siis käsketty kaililta osin pitämään esillä ja jumalallinen järjestys on sekin, että eri vuodenaikoina annamme kunnon luterilaisten tavoin "kirkkovuodessa" eri pelastushistorian tapahtumien kertautua, ei orjuuttavana, vaan ettei Raamatun kertomukset pääse unohtumaan meiltä eikä myöskään jumalattomalta maailmalta, mikäli meistä riippuu.

Israelilaisetkin viettivät muuten jo Raamatun aikoina esimerkiksi temppelin vihkimisen juhlaa, puurim-juhlaa, uudenkuun juhlia ja yhtä ja toista muutakin, mitä varsinaisesti ei ollut määrätty vietettäväksi. Pääsiäistä ja helluntaita ei ole meille uuden liiton kansalle myöskään erikseen määrätty vietettäväksi ja kuitenkin pidämme niidenkin juhlien viettoa itsestään selvyytenä. Raamatullista ei olekaan Raamatun kirjaimellisuuteen sitoutunut lakiorjuus, mutta eikö raamatullista ole se, että meidän vaelluksemme kaikilta osin todistaa ja kertoo Jumalan ihmeteltävistä teoista sekä sanoissa että teoissa ja tätä tietä olemme sanalle kuuliaisia. Väitänpä vielä, että jolla ei ole hengellisessä elämässään Jeesuksen seimeä, ei hänelle ole myöskään Golgataa eikä ylösnousemusta. Tässäpä veljelle hieman pohdittavaa.

Profetoimisesta: Kumpi on yläpuolella, Sana vai Hengen ilmoitus? Tämä on tärkeä kysymys, koska niin usein karismaattisessa seurakunnallisessa toiminnassa Hengen ilmoitus, profetoiminen on syrjäyttänyt Sanan ja näin jouduttu hyvin äkkiä epäraittiille tielle. Profetoiva puhuu rakennukseksi, kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Sen täytyy pysyä aina Raamatun auktoriteetin alla. Kun puhutaan rakennukseksi, Sanan rakennusvärkit ovat ainoita hyväksyttyjä rakennusmateriaaleja, kun kehoitukseksi, Pyhä Henki ottaa Jeesuksen omasta, siis Sanasta aiheen eikä mistään muusta, kun lohdutukseksi, meidän on syytä muistaa, että meillä nimenomaan Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo (Rm 15:4).

Joskus olen miettinyt, kun olet korostanut voimakkaasti Hengen johdatusta seurakuntasi tulkinnoissa, onko aina Sana ja sen kautta Herra Jeesus saanut johtaa vai ovatko profeetat alkaneet ilmoituksillaan johtaa seurakuntaa. Tässä on syytä valvoa tarkkana, vaikka siellä, missä armolahjat saavat toimia, niinkuin niiden tuleekin, seurakunnan johtajaan kohdistuu paineita myös tällä alueella. Profeetat olkoot alamaiset Kirjoitusten Sanalle!

Oliko menneitten aikojen pyhillä ennen Jeesusta ja ristin ryövärillä eri pelastustie kuin Jeesukseen uskovilla? Ei ollut. Maailmanaikojen lopulla Jeesus kerran ilmestyi ottaakseen pois synnin, ja tämä pelastusteko koski kaikkia ihmisiä Aadamista viimeiseen asti. Raamattu ei ilmoita kahta tai useampaa pelastustietä. Kaikki kuolevat Aadamissa ja kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa! Ristin ryöväri siis, kuten olen kirjoituksissani perustellut, niin myös Aabrahamista ja profeetoista lähtien kaikki ovat pelastuneet ja pelastuvat aivan samoilla ehdoilla kuin koko uuden liiton kansa. Kirjoittamassasi kasteopetuksessa on paljon arvokasta ja hyvää, mutta kannattaa lukea rukoillen ja perusteeellisesti kirjoittamani esitys Vedestä ja Hengestä (Suuhusi Pasuuna 7), ja veikkaanpa, että kenties kastekirjoituksesi saattaa mennä jossain vaiheessa uusiksi!

Veljellisin terveisin, Reino Marjakangas


Lähettäjä: Weijo Lindroos Vastaanottaja: Reino Marjakangas Viriänkuja 3, 90240 Oulu Lähetetty: postitse Aihe: Vastaus sähköpostiisi oheisella kasetilla.

Siunausta edelleen... (WL)


Lähettäjä: Reino Marjakangas Vastaanottaja: Weijo Lindroos Lähetetty: 22. tammikuuta 2001 20.53 Aihe: Vastaus "kasettivastaukseesi"!

Hyvä Veljeni, Herrassa!

Oulu 22.01.2001

Vastasit lähettämääni sähköpostiin 18.12.2000, kuten kirjoitit, lähettämälläsi kasetilla "Joulusaarna", puhuttu joulun alla 1999. Niinpä vastaan siltä pohjalta.

Puhut kasetilla "hengessä". Raamattu käskee koettelemaan henget, ovatko ne Jumalasta (1Jh 4:1). Tässä Raamatun kohdassa koetteleminen (dokimadzoo) ei merkitse teilaamista, vaan "sana kuvaa koetusta, jonka edellytyksenä on hyvä motiivi, halu saada esiin se, mikä on totta ja aitoa. Se, mikä on Jumalasta, tulee ottaa vastaan, ja se, mikä ei ole Jumalasta, on hylättävä" (Novum 4, s. 651).

Lainaan kasetilla puhumiasi asioita ja käyn joitakin niitä tässä läpi.

"Baabelin pimeästä uskonnosta alkanutta joulujuhlaa sanotaan yleisesti valon juhlaksi. Mitä tämä on muuta kuin mitä me juuri luimme Jesajan kirjasta (Jes 5:20; 21:11). Sanovat pimeyden valkeudeksi. Tämä joulu, jota täällä Suomessakin vietetään, on kaukana kristillisestä juhlasta. Se on alkulähtökohta siellä Baabelin sekauskonnossa, joka lähtee sieltä Tammuskulttuurista ja sieltä kaikista pimeyden opeista..."   "...Nämä uskonnollispoliittiset liikelaitokset katsovat itseään seurakunniksi, mutta ne ovat todellisuudessa suoraa jatketta sille Baabelin sekauskonnolle. Nyt on hengellisesti pimeä aika..."

Mainitsemasi Jesajankirjan kohdat 5:20 ja 21:11 eivät puhu joulusta yhtään mitään eivätkä siis sano joulujuhlaa sen enempi "Baabelin pimeästä uskonnosta alkaneeksi" kuin ei myöskään väitä, että joulusta valon juhlana puhuvat olisivat valehtelijoita ja väittäisivät pimeyttä valkeudeksi. Väite, että joulujuhla on alkanut Baabelin pimeästä uskonnosta, ei ole ainakaan raamatullisesti perusteltavissa. Sitä ei löydy Raamatusta. Tammuksesta mainitaan Raamatussa vain yhdessä kohdassa (Hes 8:14) ja siinähän itketään Tammusta (sen kuolemaa!) eikä juhlita joulua! Valvopa hyvä Veli enemmän opetustasi! Tämähän on lisäksi ristiriidassa oman opetuksesi kanssa. Kirjoitithan minulle: "Se, mikä löytyy Raamatusta, on raamatullista. Mitä ei ole Raamatussa, se ei ole raamatullista. Tämä on loogista".

Anglikaanipiispa Alexander Hislop kirjoitti noin 80 vuotta sitten kirjan "Kahdesta Babylonista" käyttäen lähteinään mm. vanhaa kreikkalaista romaanikirjallisuutta. Jehovan todistajat ovat vanhastaan käyttäneet samoja lähteitä ja heidän opetuksensa on likipitäen samanlaista kuin esimerkiksi olen törmännyt Leo Mellerin artikkeleihin ja puheisiin Baabelin sekauskonnosta tai Keijo Lindemanin kirjassaan "Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys" historiallisiksi väittämiinsä tarinoihin. Näillä sepustuksilla on yhtä paljon arvoa kuin esimerkiksi otat Kalle Päätalon kirjan tai jonkun muun romaanin ja rupeat suoralta päältä uskomaan niissä esitetyt tarinat ja henkilöt historiallisiksi! Lindeman esimerkiksi näyttää asettavan samalle lähtöviivalle Raamatun tekstit, myytit ja kirjallisuudessa esiintyvät tarinat ja gnostilaiset tarut ja uskomukset. Gnostilaisia tekstejä on tuhansia kristinuskon alkuajoilta. Ne alkuseurakunta hylkäsi, mutta nykyaika näyttää ne kaivavan uudelleen esiin! Nimrodista, Semiramiksesta, Tammus-palvontaan liittyvistä asioista ynnä muista mielikuvitusta kiehtovista, mutta erittäin niukasti historiallisia tietoja sisältävistä henkilöistä ja asioista on sitten myöhemmät kirjailijat ja kirjoittajat "nojatuolimatkoja" tehden sepustaneet kiehtovia ja uskonnollisia ihmisiä innoittavia kertomuksia sijoittaen nämä eri aikoina, jopa eri vuosisadoilla eläneet henkilöt samanaikaisesti samaan juoneen, milloin naimisiin keskenään, äiti - poika-suhteeseen jne. Kun näitä sepustuksia ryhdymme lukemaan, ei ole ensinkään vaikeaa löytää niistä yhtymäkohtia mille tahansa ennakkoon saamillemme käsityksille ja omille tulkinnoillemme Raamatun ilmoituksesta ja omasta ajastamme. Parempi uskoa kuitenkin Paavalia, joka sanoo sen ajatuksen, että viimeisinä päivinä ihmiskunta senkun parantaa vauhtiaan kaikessa pahuudessa (2Tm 3:1-5). Jokainen sukupolvi osaa kyllä ihan omasta takaa ja loppua kohden edetessä aina vain paremmin keksiä kaikenlaista ilman, että tarvitsee kaukaa muinaisesta Babyloniasta saakka näitä alkulähteitä ja juuria etsiä!

"Aamu sarastaa, valonsäteet ovat alkaneet tulla. Mikä Raamatun aika on menossa? Se voidaan lukea Mt 25:6-7, yösydän! Tässä ollaan ja mennään!"

Tähänkin tulkintaan yösydämestä voi sen verran mietittäväksi huomauttaa, että yösydännä kaikki, sekä viisaat että tyhmät neitsyet nukahtivat. Herralle kiitos, että meidän aikanamme on vielä joitakin sellaisia, jotka valvovat! Siksi toivoa on, että jokunen nukkuva uskovakin voi vielä tehdä parannusta ja uudistua tänäkin aikana!

"Kukaan ihminen ei voi pelastua seimen lapsen kautta! Näin Raamattu opettaa! Vain ristiinnaulittu, vertavuotava Kristus, joka kuoli ristillä kärsineenä, pahonpideltynä Herrana, Hän voi ihmisen pelastaa. Tämän asian takia ei jouluna ihmisiä yleensä tule uskoon. He eivät voi kokea pelastusta, koska seimen lapsi peittää tämän vertavuotavan Jeesuksen. Raamatussa opetetaan, että vain (!? tämä on tässä paikassa lisäys!) sana rististä on Jumalan voima itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Vain ristin sanoman kautta voi pelastua."

Tämä julistuksesi sisältääkin jo sitten vielä paljon vakavampaa väitettä, jota et varmaan ole loppuun saakka tullut ajatelleeksi!  "Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme... Hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Jh 1:14). Seimen lapsi on sama lihaksi, ihmiseksi tullut Jeesus, joka kuoli ristillä meidän edestämme ja nousi kolmantena päivänä kuolleista! Siksi on ajattelematonta, väärin ja vastoin Raamatun opetusta ja historiallisia tosiasioita (joita on paljon!) väittää, ettei seimen lapsen kautta voi pelastua! Meidän tulee julistaa kaikkea ja kokonaista Raamatun totuutta. Siihen kuuluu Jeesuksen koko historiallinen ja ruumiillinen elämä, ei vain osaa niistä. "Sana tuli lihaksi" korostaa Jeesuksen tosi ihmisyyttä ja Hänen ruumiillisuutensa todellisuutta. Uusi Testamentti antaa hyvin suuren sijan Jeesuksen ruumiillisuudelle puhuessaan Hänen "lihastaan". Tämän vuoksi evankeliumin julistus Jeesuksesta ei voi sivuuttaa Hänen seimen lapseksi, tosi ihmiseksi syntymistään ilman, että samalla kavennetaan ja jopa tehdään tyhjäksi 1 Jh 4:2 ilmaistua totuutta: "Jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Uudessa käännöksessä tämä on kaksoiskäännöksellä "ihmiseksi, lihaan tulleeksi" vielä selvemmin aivan perustellusti ja oikein alkutekstin mukaan käännetty. Johanneksen aikana nimenomaan tällä julistuksella torjuttiin gnostilainen näkemys ja opetus, joka kielsi opin ihmiseksi tulleesta, ruumiillisesta Jeesuksesta, johon sisältyy koko Jeesuksen maallinen elämä kehdosta hautaan ja ylösnousemukseen saakka. Antikristuksen henki kieltää nimen omaan tämän kaupaten tilalle jotakin muuta tavalla tai toisella dokeettista (näennäistä) Jeesusta! Siksi meidänkin tulee tällaista kaventunutta julistusta kavahtaa!

Kannattaa olla myöskin tarkkana Raamatun paikoista 1Kr 1:18,24 (sana rististä on hullutus ja ...Jumalan voima), Kol 1:20 (ristin veren kautta rauha), Rm 11:6 (Jumalan voima), 1Kr 2:5 ja 2Kr 6:7 (uskon tulee perustua Jumalan voimaan),  joihin viittasit lisäten tehosteen "vain"! Vaikka se on eräältä kannalta oikeakin korostus, emme silti saa lainatessamme Raamatun paikkoja lisäillä sinne mitään. Muutenkin, kun korostat joissakin yhteyksissä, ettei Sinulla itselläsi ole "omia mielipiteitä", vaan viittaat Raamatun Sanaan, petät itseäsi ja kuulijoitasi. Jokainen ihminen, niin Sinä kuin minäkin, julistaessamme Jumalan Sanan totuuksia tulkitsemme niitä aina itse omista lähtökohdistamme, ymmärryksestämme, käsityskyvystämme, tietämyksestämme, kokemuksestamme ja taustastamme käsin (ja nämähän ovat niin perin eritasoiset meillä kaikilla!), halusimmepa sitä tai emme. Jopa julistaessamme sanaa Pyhässä Hengessä emme ole silloinkaan tästä inhimillisestä taustastamme irti. Siksi profetoimisemme on vajavaista. Tässä meidän tulee, kuten jo profeetatkin aikoinaan tekivät, tehdä ero spiritualismista. Me emme saa eikä meidän tule olla meedioita, joiden oma persoonallisuus on sivussa ja toinen henki puhaltaa kuin tuohitorveen kauttamme. Raamatun profeetat kertoivat, kuinka heille tuli Herran Sana, kuinka Herra puhui "minun hengelleni" jne., jonka jälkeen he itse, kukin persoonallisella tavallaan julistivat saamansa sanoman edelleen. Niinpä tunnistamme esimerkiksi Jesajan muista profeetoista, kuten esimerkiksi Jeremiaan, Hesekielin taikka Sakariaan teksteistä. Pitäkäämme vajavaisuutemme nöyrästi mielissämme, sillä aina julistaessamme tavalla tai toisella me samalla profetoimme! Herran ilmoitus ja Sana on kyllä puhdas, mutta omaa astian makuamme emme pysty noin vain panemaan sivuun! Jeesuksen opetuslapsinakin olemme "hitaat sydämeltämme uskomaan kaikkea, mitä profeetat ovat puhuneet" ja tarvitsemme jatkuvasti Jeesuksen armollista läsnäoloa Pyhässä Hengessä avaamaan meille Kirjoituksia (Lk 24:25,45) . Vanha luonto valitettavasti Weijo-veljessäkin, kuten minussakin enemmän tai vähemmän kirkkaasta uskoontulosta huolimatta riippuu vielä kiinni pyrkien vaikuttamaan omalla tahollaan. Siksi elävän kristityn tuntomerkki täällä ajassa on alituinen taistelu lihan ja hengen välillä. Jos tämä taistelu laantuu, olemme hukassa! Vasta ylösnousemuksessa, jos olemme riippuneet uskon kautta Jeesuksessa ja Hänen ristissään niin, että olemme suostuneet myöskin kuolemaan itsellemme eikä vain elämään, pääsemme turmeltuneesta luonnostamme lopullisesti irti. Ja tähän on syytä sanoa Pyhässä Hengessä: Näin sanoo Herra!

"Raamattu ei opeta missään kohdassa viettämään kerran vuodessa toistuvana juhlana Jeesuksen syntymäjuhlaa. Sanon tämän totuudessa ja rakkaudessa, että Raamattu kieltää uskovia viettämästä joulujuhlaa. Gl 4:10,11. Se oli paha asia, että uskovat alkoivat sellaiseen vanhaliitolliseen juhlapyhien viettämiseen, josta kaikesta meidät uuden liiton uskovat on vapautettu. Jeesus sanoi: Se on täytetty. Kaikki juhlat saivat täyttymyksensä Jeesuksessa. Emme tarvitse varjokuvia elämäämme."

Raamattu ei ole lakikirja eikä luettelonomainen ohjesääntö, josta kaikki käytännön asiat ja sovellukset on suoraan luettavissa. Et löydä sieltä määräyksiä itsellesi, missä pankissa asioit, mistä osuuskaupasta tai marketista ruokasi ostat, mikä on oikea "raamatullinen" makkaran hinta, millaiset vaatteet puet päällesi jne. Ei sieltä ole myöskään luettavissa suoraan kaikkia hengellisenkään elämän toimintaohjeita ja ratkaisuja, vaan Sanaa tutkimalla ja Pyhässä Hengessä tulkitsemalla Kristuksesta käsin meidän tulee etsiä Jumalan tahtoa kunkin asian kohdalla erikseen Hänen Sanastaan. Toistamatta uudelleen, mitä joulusta kirjoitin edellisessä kirjeessäni kuin myös SP-lehdessäni nro 5, totean vain, että Raamatun äärellä olen sen vietosta päätynyt näkemykseeni Herramme ja Vapahtajamme tahdosta joulun vieton raamatullisista raameista.

Köykäiset ovat perusteet, Veljeni, julistaessasi, että Raamattu kieltää Vapahtajan syntymäjuhlan vieton vetoamalla Gl 4:10,11:een! Eihän toki tämä kohta puhu joulusta ollenkaan. Galatalaiset eivät olleet juutalaisia, vaan pakanoita, jotka ennen kristityiksi tuloaan olivat palvoneet sellaisia henkiä ja luonnonvoimia, jotka eivät todellisuudessa olleet jumalia. Nyt he olivat uudestaan turvautumassa näihin kosmisiin voimiin, alkuvoimiin, kuten Paavali niitä nimittää, joista uskottiin ihmisten kohtaloiden olevan riippuvaisia. Oli kysymys nimenomaan tähtiuskonnosta, kuun ja taivaankappaleiden asennoista ja liikeistä, joita enkelit ja jumalat liikuttelivat ja joihin uskottiin ihmisten kohtaloiden olevan sidoksissa ja ohjaavan niitä. Nykyaikainen horoskooppeihin uskominen on aivan samaa perua. Galatian uskovat eivät siis voineet olla palaamassa "vanhaliitolliseen juhlapyhien viettämiseen", vaan omille pakanallisille juurilleen. Kysymyksessä oli lisämeriitin hankkiminen pelastukselle, jolloin Jeesuksen ristinkuolema ei enää riittänyt, vaan oltiin palaamassa kaiken varalta palvelemaan taivaan sotajoukkoa, mitä he olivat pakanuudessa ennenkin harjoittaneet, kumartelemaan Romfa-jumalan tähteä ja muita kuvia kuin muinaiset israelilaiset (Apt 7:42-43). Paavali rinnastaakin Galatalaiskirjeessä täysin lainomaisen juutalaisuuden (tai juutalaiskristillisyyden, judaismin) ja pakanallisen epäjumalanpalveluksen. Galatiaan tulleet kiihottajat vaativat kristityiltä ympärileikkausta ja ilmeisesti edustivat samalla juutalaista kalenterihurskautta, missä juutalaisten juhliin liittyviin määräaikojen, kuukausien, juhla-aikojen ja määrävuosien tarkkailuun ja lainomaiseen seuraamiseen liittyi helposti, kuten juutalaisuudesta tiedämme, eräänlaista tähtiuskoa. Jos auringon ja kuun liikkeet ja tähtien asennot määräävät Israelin kansan juhlat, on myös - niin helposti ajateltiin - yksityisten ihmisten kohtalo "tähtiin kirjoitettu" (ks. Nikolainen, Viisi Paavalin kirjettä s. 87). Tällainen mielenkiinto tähtien asentoihin oli lähellä taikauskoa. Tällaisesta rasittavasta päivien tarkkailusta Paavali mainitsee, että silloin saa olla ainaisessa huolessa siitä, mitä tänään tai huomenna on tehtävä tai mitä ei saa tehdä. Kun Jumala on Luoja ja kaiken tekijä ja ohjaaja, ei kosmisille alkuvoimille jää mitään tilaa.

Tästä on myös kysymys Kol 2:16-18, eikä suinkaan siitä, että juhlien vietto uudessa liitossa on kertakaikkiaan lopetettava. Katsopa esimerkiksi Sak 14:18, minkä mukaan rangaistaan niitä, jotka eivät tule viettämään lehtimajan juhlaa, eli kenties juuri niitä, jotka "puhdasoppisesti" ovat juhlien vietosta kieltäytyneet! Valitettavasti me myöskin vielä uuden liiton uskovina tarvitsemme määrätyssä mielessä "tulevaisten varjoa", huomaa! tulevaisten, so. näkymätön, todellinen maailma on vasta tulossa. Nykyistä olotilaamme määräävät asiat ovat vain tulevaisten varjoa. Todellisuus on jo tullut Kristuksessa, mutta lopullisesti varjo katoaa vasta, kun todellisuus, Kristuksen ruumis eli seurakunta ilmestyy ylöstemmattuna kirkkaudessa. Siihen saakka nämä Sanaan kirjoitetut "varjot" opettavat meille osaltaan hengellisiä totuuksia tulevasta. Niiden viestiä on syytä tarkkailla ja kuunnella.

Sanottakoon siis vielä kerran lyhyesti: Raamattu ei kiellä kristittyjä viettämästä juhlia, mutta kieltää viettämästä niitä "vanhassa hapatuksessa eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa, vaan puhtauden ja totuuden happamattomuudessa", "meidän pääsiäislampaamme Kristus" kaikessa keskipisteenä (1Kr 5:7-8). Lisämeriittiä ei niillä pelastukselle hankita sen enempää kuin ympärileikkauksella tai muilla rituaaleilla. Ei myöskään lakia noudattamalla, sehän on selvää, saavuteta muuta kuin omavanhurskautta (Fil 3:9), mutta sensijaan Jumalan lain ja tahdon noudattaminen ja yleensä ihmisiksi eläminen kuuluu kristitylle uskon hedelmänä, niinkuin manulle illallinen! Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa!

Tässä yhteydessä on syytä sanoa pari sanaa Jeesukseen uskovan suhteesta Vanhan Testamentin kirjoituksiin. Onko Sinulla sellainen käsitys, että vanha liitto on sama kuin Vanha Testamentti? Tästähän seuraa, että Vanhan Testamentin kirjoitukset eivät enää koske meitä tai ainakaan niitä ei tarvitse enää noudattaa! Jotenkin olen päässyt opetuksesi perusteella Sinusta tällaiseen käsitykseen. Toivottavasti olen väärässä. Vanhan Testamentin opetukset, toora, joka on epätarkasti ja virheellisesti usein käännetty sanalla laki, on Jumalan isällistä opetusta meille uuden liiton kansalle vielä tänäkin päivänä! Ja vielä enemmän! Jumala pysyy tässä sanaliitossaan ja pitää siitä kiinni vielä tänäkin päivänä: Ei katoa pieninkään piirto! Jeesus huomautti, että te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia, ettekä Jumalan voimaa! Mistä Kirjoituksista Hän puhui? Vanhan Testamentin kirjoituksista, sillä Uutta Testamenttia ei vielä silloin ollut olemassakaan. Jeesus tullessaan lihaan, Kristukseksi, toi meille oikean tulkinnan tästä jumalallisesta opetuksesta, toorasta. Hänen kanssaan nämä kirjoitukset avautuvat tänäkin päivänä oikealla tavalla. Hänen kanssaan pääsemme osallisiksi ikuisen Jumalan ikuisista ja pysyvistä opetuksista, kun Hän isällisesti meitä kirjoitusten kautta opettaa ja vetää Pojan tykö (Jh 6:44-45). Tämä on Raamatun tehtävä Jeesuksen opetuksen mukaan: Vetää Jeesuksen tykö. Kun tutkimme niitä, ikäänkuin niissä olisi iankaikkinen elämä, mutta emme anna niiden ohjata Jeesuksen tykö, jossa ainoassa on tosi Elämä, eksytämme itsemme (Jh 5:39). Vanhat kilvoittelijat ja uskovat vuosisatojen saatossa olivat "väkeviä raamatuissa"! Siinä on haastetta myös meille. Koko Raamattu, ei vain Uusi Testamentti, on Jumalan henkeyttämää ja tarpeellinen Jumalan ihmiselle (2 Tm 3:16-17). Uudessa liitossa tämä Jumalan opetus, laki onkin kirjoitettu meidän sydämiimme. On syytä ottaa Jeremiaan opetus (Jer 31:33) tarkasti, kun Herra sanoo kirjoittavansa lakinsa, tooransa, siis ei uutta lakia, vaan saman tooran, ja tällä kertaa parempaan paikkaan, uskovien sydämeen eikä enää kivitauluihin toteltavaksi, vaan sydämen lihatauluihin, missä Herra itse vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Kun Paavali Kolossalaiskirjeessä puhuu, että Jumala Kristuksessa "pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ...ja naulitsi ristiin", eli uudessa käännöksessä "kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol 2:14), ei Jumala omaa opetustaan, Vanhan Testamentin sanaa, pyyhkinyt pois eikä kumonnut, vielä vähemmän naulinnut ristiin. Jos näin ajattelemme, olemme samassa veneessä kuin Jehovan todistajat, jotka opettavat, että laki kymmentä käskyä myöten on poistettu uuden järjestyksen tieltä. Kirjoitus säädöksineen tarkoittaa nimenomaan velkakirjaa. Miten tämä velkakirja on syntynyt? Laki, joka on pyhä, lihamme heikkouden  tähden tuli heikoksi vaikuttamaan meissä Jumalan tahtoa ja tekemistä elämässämme ja siten siitä tuli este pelastumiselle, koska vain sitä noudattamalla pelastutaan ja tottelemattomat joutuvat väistämättä lain kirouksen alaisiksi. Syntiä tekemällä olemme siis joutuneet velallisiksi ja sitä tietä kirouksen alaisiksi. Jokaisessa velkakirjassa täytyy olla velallisen sitoumus ja allekirjoitus. Silloin se vasta on virallinen velkakirja. Tämä allekirjoituksen olemme synneillämme kirjoittaneet omaan lihaamme, syntiseen, käärmeen siemenestä osalliseksi tulleeseen turmeltuneeseen luontoomme. Koko ihmissuku on tässä samassa veneessä. Kun Jeesus syntisen lihamme kaltaisuudessa ja vielä enemmmän, tulemalla tästä lihasta osalliseksi, ihmiseksi, antoi naulita lihansa ristiin, kuolemaan, Hän samalla poisti ainiaaksi sen, mikä oli ja on meitä vastaan estämässä pelastustamme. Uskon kautta liittymällä Jeesukseen, tulemme osalliseksi Hänen kuolemastaan ja voitostaan ja pääsemme irti turmeluksesta. Tämä on enempi kuin syntien anteeksisaaminen, se on todellinen lihan ruumiin poisleikkaus, Kristuksen ympärileikkaus, eli kertakaikkinen irtipääsy synneistä. Lopullisesti se tulee ilmi ja näkyviin meissä vasta ylösnousemuksessa! Nyt, vielä tässä ruumiissa ollessamme "paha riippuu meissä kiinni", mutta se ei saa meitä hallita!

"Jeesus syntyi kuollakseen ristillä sinun puolestasi."

Aivan oikein. Hänen täytyi syntyä ensin, voidakseen kuolla! Tulla lihaksi, ihmiseksi!

"Jeesus puhdistaa puimatantereensa. Se tapahtuu Jumalan seurakunnan kautta, ei liikelaitosten kautta. Viimeinen herätys on alkanut, se on julistettu alkaneeksi. Viimeinen herätys, joka on julistettu alkaneeksi, on totuuden ja rakkauden herätys. Jumalan kansa tulee ulos kirkkojen pimeydestä, kun heidän paimenensa ovat vieneet heidät harhaan."

Kerro, Veljeni, mitä tarkoitat, että herätys "on julistettu alkaneeksi"! Käsittääkseni herätys tulee aina Jumalalta, Hänen tahdostaan, silloin kun "tuuli puhaltaa", missä ja milloin tahtoo. Ei sitä koskaan ennen ole historiassa minun tietääkseni julistettu alkaneeksi, mutta kylläkin evankeliumia on käsketty julistaa aina maailmanajan täyttymykseen asti. Arvostelen seurakuntasi julistuksessa tällaista sielullisena profetiana!

Sanot, että Jeesus puhdistaa puimatantereensa "Jumalan seurakunnan kautta". Pidän tätä ajatusta hyvin vaarallisena. Seurakunnan ja kirkon historiassa tähän ajatukseen liittyvät jäljet pelottavat! Lutherin seurakuntalaiset pistivät eräässäkin kaupungissa töpinäksi, kun kuulivat hänen julistavan ja tietysti aivan oikein, että kaikki turha rihkama, kuten krusifiksit ja muut jumalankuvat jne. eivät kuulu kirkkoihin. Niinpä hän sai mellakoivien uskovaistensa keskellä henkensä kaupalla hyppiä krusifiksien palasten keskellä saarnatuoliin tätä seurakunnallista puhdistusta toteamaan. Silloin tämä oman käden "seurakunnallinen" oikeus johti veriseen talonpoikaiskapinaan ja uskon sotiin. Kirkkohistoria tietää kertoa lukuisista tapauksista, jolloin seurakuntaa on ryhdytty "lihakirveellä" puhdistamaan eikä ole luotettu saarnatun Sanan voimaan niin, että sen kautta olisi annettu Herran Jeesuksen tehdä itse tämä jyvien erottaminen akanoista omalla ajallaan. Seurakunnallisessa siivoilemisessa joudutaan hyvin herkästi lain alle, ilmapiiri muuttuu ahdistavaksi ja pelokkaaksi, kantelut ja juoruilut ja lopuksi veljesmurhat astuvat hallitsevaan asemaan työntäen ilon ja keskinäisen rakkauden tieltään.

Efeson seurakunnan johtajalle Ilm 2:1-7 kirjoitettu viesti puhuu meille tästä hyvinkin vakavasti. Seurakunnan johtajalla hengentuntemuksensa perusteella oli todellinen kiivaus raivata pahat ihmiset seurakunnasta pois. Hän myös tunnisti väärät profeetat valehtelijoiksi. Eikö tämä ole kaikki oikein ja paikallaan? Ei, sillä Herra nuhteli häntä ensimmäisen rakkauden hylkäämisestä ja uhkasi, ellei hän tee parannusta, työntää koko lampunjalan, seurakunnan, pois paikoiltaan. Miksi? Tätä ei yleensä tästä Raamatun paikasta ole osattu lukea. Kysymys oli yksinkertaisesti siitä, että hän sekoitti pahat asiat ja pahat henkilöt keskenään. Toisin sanoen hän ei tyytynyt vain saarnaamaan pahuutta ja valheprofeettoja vastaan luottaen siihen, että Herran sana kyllä tekee tehtävänsä, vaan heitti saman tien syntiä tekevät ihmisetkin pellolle. Näin hän asettui Jumalan asemaan lopulliseksi tuomariksi. Jumalahan suojeli esimerkiksi murhamies Kainia toisilta "pahan siivoojilta" merkitsemällä hänet ja antaen näin Kainille mahdollisuuden tulla mielenmuutokseen synnin tiellään. Tätä Jumalan pitkämielisyyttä emme mekään saa unohtaa kiivaillessamme "Jumalan puolesta". Kuinka toisin Jeesus kohtelikaan Juudasta, jonka tiesi petturiksi. Hän ei leimannut julkisesti tätä, ei häpäissyt, vaan vetosi häneen viimeiseen saakka jopa leipäpalalla ja antoi mahdollisuuden kääntyä, jos vain Juudas itse sitä haluaisi. Jeesus todella "osoitti rakkautta loppuun asti" pesemällä jopa Juudaksenkin jalat ja antaen hänen itsensä valita, kääntyykö takaisin vai meneekö "yöhön". Tätä pitkämielisyyttä emme varsinkaan kaitsijan tehtävässä saa unohtaa. Silloin me emme enää elä, kuten ei elänyt Efeson seurakunnan johtajakaan, ensirakkaudessa, jossa kunnioitamme ja rakastamme synnintekijöitä antamalle heille aikaa mielenmuutokseen ja synnistä kääntymiseen, muistaen että sellaisia me itsekin olemme tai voisimme olla ilman Jumalan rakkautta, joka on vetänyt meitä parannukseen. Näin Jeesus antoi tällaisella esikuvallisella toiminallaan käskyn osoittaa rakkautta aivan uudella tavalla, "niinkuin minä olen teitä rakastanut". Rakkauden käsky ei ollut uusi, mutta se oli uutta, miten Jeesus sitä sovelsi opetuslapsiinsa pitäen erottelematta jokaisen kohdalla henkilöön katsomatta oven auki armoon ja mielenmuutokseen.

"Apostolit julistivat kristinuskoa sen lopullisessa muodossa. Uusi liitto alkoi ristiltä. Siellä perustettiin Jumalan seurakunta, näin Raamattu opettaa!"

Uusi liitto ei alkanut ristiltä. Karitsan elämänkirja, johon kirjoitetuista nimistä seurakunta koostuu, on ollut olemassa maailman perustamisesta asti (Ilm 13:8; 17:8; Ef 1:4; Hepr 4:3; Mt 13:35; 25:34 jne.). Uskovia (Hepr 11) on ollut kautta aikojen, mutta menneitten aikojen pyhät eivät luvattua saavuttaneet (Hepr 11:13). He kuitenkin "Jumalan voimasta" varjeltuivat pelastukseen, "joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana" eli saatetaan ilmi lopun aikana, kun Jeesus tulee toisen kerran (1Pt 1:5,9). Ristillä tapahtui se, mistä Hepr 10:14 sanoo: "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään". Mekin saavutamme lopullisen täydellisyyden vasta ylösnousemuksessa, jos loppuun asti pysymme Kristuksessa.

Muuten tässäkin yhteydessä voimme todeta, että voimme mielipiteissämme vastoin "uusille mukaan tuleville" kirjoittamaasi näkemystä ("Olemme samaa mieltä Raamatun kanssa. Se on meidän mielipiteemme."), Raamatun sanasta päätyä aivan erilaisiin näkemyksiin, vaikka molemmat haluamme pitää vilpittömästi Raamatun sanasta kiinni, niinkuin on kirjoitettu. Tällöin ei välttämättä tarvitse olla aina kysymys eri totuudesta, vaan toisesta näkökulmasta tarkasteltuna samasta asiasta. Tämän juutalaiset rabbitkin aikoinaan totesivat opettaessaan oppilaitaan, että jokainen Raamatun paikka tuottaa moninaisia näkemyksiä aivan kuin vasaralla kallioon lyötäessä jokainen siru, vaikka se on samaa kalliota, näyttää aivan erilaiselta. Tämän vuoksi rabbitkin pidättäytyivät sanomasta syvällä rintaäänellä lopullista totuutta ja komentamalla toisten suita kiinni, vaan seurakuntalaisista ja oppilaista jokainen sai lausua oman mielipiteensä. Kaikki vastakkaiset eriävät mielipiteet kirjattiin muistiin ja jokainen velvoitettiin tutkimaan jokaisen ja vasta senjälkeen sai muodostaa oman mielipiteensä, jota sitten neuvottiin pitämään omanaan. Tällaisella menettelyllä saattoi väliin itse rabbikin joutua tarkistamaan omaa näkemystään, mutta näin ikuiset totuudetkin pääsivät arastelematta tulemaan päivänvaloon (lue tästä enemmän kirjasta Zwirn, Rabbi ja Messias!). Tässä asiassa meillä olisi paljon oppimista. Autoritatiivinen seurakunnan johtaminen: "Tässä on jengat ja siitä kiinni" johtaa aina demoniseen hallitsemiseen, jossa eivät enää kaikki tulekaan suorassa yhteydessä Herraan Hengen opettamiksi, niinkuin kirjoitettu on, vaan välittäjäksi Herran Jeesuksen ja uskovan välille on asettunut milloin saarnaaja, pappi tai vanhimmisto tai joku muu. Paavali ei vedonnut omaan auktoriteettiinsa opettaessaan, vaan perusteli ne Kirjoituksilla, viittasi hengellisiin kokemuksiin ja terveeseen järkeen. Sellaisenkin on Herra antanut meille käytettäväksi, kun Raamatusta ei suoralta kädeltä nouse vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Tämän Paavalin asennoitumisen vuoksi häntä ei pidettykään minkään arvoisena edes perustamiensa seurakuntien keskellä ("kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois", 2Tm1:15). Tämä ei ole tietenkään saarnaajan vanhalle luonnolle järin mieluista, mutta hyvä on muistaa Jeesuksen neuvo: Yksi on teidän Mestarinne, Kristus. Te olkaa veljiä keskenänne!

"Jos aiot tulla oikeaan raamatulliseen uskoon, sinun on tultava ensin nollapisteeseen. Kaikki vanha pois. Tämä sanotaan Ef 4:22-24. 1)panna pois vanha ihminen, 2) uudistua mielen henkeä myöten 3) ja vasta sitten teidän tulee pukea uusi ihminen ja totuudenmukaisuus. Siis Raamatun mukaisesti ensin nollapiste ja sitten siihen rakennetaan... "Kol 3:9 riisuneet vanhan ihmisen tekoinensa. Vasta sitten oikea kristinusko voi alkaakin ihmisessä toimia nollapisteen kautta... "Kaikki kansankirkot uususkontoja ja kammottavia farsseja. Sinun tulee purkaa elämästäsi pois kaikki uskonnot, kaikki kirkot, kaikki omat mielipiteet, kaikki omat uskomuksesi. Sinun elämääsi saa jäädä ainoastaan ylösnoussut Jeesus Kristus, Hänen ristin työnsä ansio. Tälle perustalle tulee sitten rakentaa Raamatun sanalla. Mitä siitä sitten tulee, se on raamatullista uskoa... "Senjälkeen Raamattu opettaa, seuraava vaihe on tehdä parannus kuolleista teoista eli parannus kaikesta synnistä. Seuraava vaihe upotuskaste Jeesuksen Kristuksen nimeen. Tämä on alkuseurakunnan opetus Sanassa ja esimerkkinsä... Sitten lupaus: saat täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä. Kun olet näin tullut uskoon, tehnyt parannuksen, täyttynyt Pyhällä Hengellä, sinä saat alkaa käydä Jumalan seurakunnan kokouksissa. Yksin et onnistu. Jumala on säätänyt seurakuntayhteyden. Tällä tiellä olet siunattu, saat enemmän voimaa ja olet pääsevä taivaaseen! ..."Ratkaisu siis: Nollapisteen kautta puretaan pois kaikki muu. Joulun vietot sanomme pimeyden juhliksi, emme hyväksy, kun sitä sanotaan valkeuden juhlaksi. Mutta me iloitsemme joka ainoa vuoden päivä Jeesuksen syntymästä! Tee minusta sellainen ihminen, että minä pääsen taivaaseen!"

Näistäkin kirjaamistani otteista kasettiopetuksestasi olisi paljonkin sanottavaa, mutta tyydyn  vain muutamaan kommenttiin. Näyttää vähän monimutkaiselta tulla opetuksesi mukaisesti uskoon. Eiköhän Paavalin ja Siilaan neuvo riittäne jokaiselle: Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut!" Ei siinä mitään nollapisteitä tarvittu eikä tarvita! Ei myöskään aivopesua, jossa omat mielipiteet ja ajatukset tyhjennetään pääkopasta pois ja heittäydytään täysin toisen, saarnaajan tai laajemmassa mielessä seurakunnan armoille heidän manipuloitavakseen. Tätähän aivopesu on! Suuri Jumala kunnioittaa jokaisen omaa persoonallisuutta niin paljon, että Hän kumartuu ihmisen puoleen, puhuttelee nimeltä ja kuuntelee hänen omiakin mielipiteitään, mitä mieltä hän on, kuten esimerkiksi Aadamin ja Aabrahamin kohdalla (1Ms 3:9; 18:17-33). Hän ei nujerra eikä paina alas ketään, mutta rakkautensa voimalla Hän saa syntisen kääntymään ja alkaa siten vaikuttaa ihmisen elämässä tahtomista ja tekemistä.

Mielestäni sekoitatkin uskoon tulon ja uskovan varttumisen uskonelämässään keskenään. Meillä seurakunnan kokouksiin saavat tulla julkijumalattomatkin, syntiset ja valuvikaiset, parannusta tekemättömätkin ja kaikin puolin uskonelämässäänkin vielä keskeneräiset eivätkä vain noin pitkälle ehtineet korkeasuoritteiset uskovat, joista kasetillasi puhut. Sanan alla, jos sitä seurakunnassa julistetaan Pyhän Hengen voimassa, niin kuin on kirjoitettu, tapahtuu kyllä kasvua ja eteenpäin menoa omaa tahtiaan itsekunkin yksilön kohdalla. Harvalla on kovin suuri syntisyytensä tunto ja itsensä tuntemus vielä uskonelämän alkuvaiheessa, vaan tämä omavanhurskaudesta riisuminen tapahtuu vasta matkan aikana. Vanhat uskovat kärjistivätkin asian sanomalla, että ihmisen tulee tehdä kaksi kertaa parannusta: ensin jumalattomuudesta kääntymällä Herran tykö ja toisen kerran kääntymällä omasta jumalisuudestaan ja omavanhurskaudestaan syntisen paikalle. Se ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan uudelleen synnin tekijöiksi, mutta Pyhän Hengen koulussa itsetuntemus kasvaa ja käy, niin kuin on kirjoitettu, että "missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi" (Rm 5:20). Kaikki Raamatun ja Herran pyhät ovat saaneet tämän kokea omalla kohdallaan. Pyhä Henki, Kristuksen Henki on saanut sijaa enemmän, kuten Jeesus sanoi Jh 16:8, että kun Pyhä Henki tulee; hän näyttää todeksi synnin. Tätä prosessia uskovan elämässä voi kyllä kutsua nollapisteen suuntaan kulkevaksi. Siinä todella Herra riisuu ja tahtoo riisua meidät itsekunkin omista luuloistamme ja käsityksistämme. Mitenkä kävi Paavalille! Julistustyönsä alkuvaiheessa hän asetti itsensä apostolikaartin keulaan sanomalla: Olen apostoleista halvin! Julistustyönsä puolivälissä hän kirjoittaa olevansakin kaikista pyhistä, siis uskovista halvin, mutta elämänsä illassa vanha Paavali sanoo: Olen syntisistä suurin! Pyhä Henki oli totisesti tullut! Tämän saman prosessin, nollapisteeseen kulkemisen tien voimme nähdä kaikissa sekä vanhan liiton että uuden liiton pyhissä. Se on varttuneen kristityn vaelluksen hedelmää, ei vastakääntyneen! Valitettavasti se on kipeä tie, sillä siinä jokainen uskova joutuu Jeesuksen opetuksen mukaisesti saatanan seulaan. Siitä seulasta ei sitten kukaan nuppi selviä omin voimin kaatumatta, mutta hän selviää Herran Jeesuksen esirukouksen kautta (Lk 22:31-32). Mutta vain sillä tiellä (ei siis millään Pyhällä Hengellä täyttymisen tekniikalla!) päästään todelliseen Jumalan voimaan. Se on uskon kuuliaisuutta itsensäkieltämisen tiellä! Sitä tarvitsi Pietarikin ja me hänen mukanaan, jos aiomme "vahvistaa veljiämme". Ilman voimaa meistä ei ole vahvistamaan ketään.

Niinpä mainitsemasi Ef 4:22-24 ja Kol 3:9 ovat molemmat kirjoitettu uskonelämän kasvuohjeiksi uskoville, ei jumalattomille ja vastakääntyneille, jotka eivät vielä ymmärrä niistä mitään.

Veljellisin terveisin hieman vanhempi veljesi Herrassa,

Reino Marjakangas

Lähetyspalvelun logo perustuu tekstiin Mal 3:20. Siinä "parannutte sen siipien alla" on sanatarkasti alkutekstin mukaan "lääke sen säteissä". Aurinko on Kristus, 7 ristin sädettä kuvaa ristin sanoman leviämistä kaikkeen maailmaan. Vain ristin säteet lääkitsevät, koska ne kuolettavat vanhaa ja nostavat esiin uutta.


Lähettäjä: Weijo Lindroos Vastaanottaja: Reino Marjakangas Lähetetty: 22. tammikuuta 2001 23.15 Liite: Jumala tekee uutta.doc; Parjauksen synti.doc; Tiedoksi uusille mukaan tuleville.doc Aihe: Lisää asiaa

"Shalom!   Ohessa liitteenä vastauksiani

Tässä Weijo Lindroosin lähettämät kolme Turun Jumalan seurakunnan, Sofiankatu 3 A 61 esitettä. Alleviivattuihin kohtiin on liitetetty kommentit ja lisäksi loppuun varsinainen sähköpostivastaus.

JUMALA TEKEE UUTTA

Jumala lupaa Sanassaan: ”Älkää entisiä muistelko. Älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.”(Jesaja 43:19). Ihmiselämä ilman Jumalan armoa Jeesuksessa on synkkää korpivaellusta ja kuivaa erämaata. Uusi siunauksen virta saa kuivan elämämme tuottamaan hedelmää.. Tätä uutta siunauksen virtaa ja taimelle puhkeamista kaikki tarvitsemme.

Jumala on herättänyt jokaiselle sukupolvelle palvelijansa ja profeettansa, jotka tuovat seurakuntaan oikean Jumalan Sanan. Sanan opetus tuo siunauksen. Meidän aikamme seurakunta rakentuu meidän kauttamme. Toiminta on meidän vastuullamme. Huostaamme uskotut ”leiviskät” tulee käyttää uskollisesti (Matt.25:14-30).

Edellisten sukupolvien Herran palvelijat ovat työnsä tehneet. Seurakunnan Ylipaimen, Jeesus Kristus arvioi heidän työnsä viimeisenä päivänä (1 Kor.3:10-15; 2 Kor.5:10). Meille riittää tehtävää kylliksi tutkiessamme alkuseurakunnan työtä. Vain heidän työnsä ja saavutuksensa kelpaa esimerkiksemme. Kuolleisiin ”kirkko-isiin”, ”pyhimyksiin” ja ns. ”uskonsankareihin” pitäytyminen luo helposti tilanteita, joissa ”yksi sanoo: Minä olen Paavalin puolta, toinen: Minä apolloksen, joku taas: Minä Keefaan” (1 Kor.4:6). Tämä Korinttossa ollut tilanne korjattiin ja annettiin sitten esimerkiksemme. Se on erittäin tärkeä esimerkki. Kaikenlainen pyhimysoppi pysyköön poissa keskuudestamme.

Eiväthän Paavali, Apollos ja Keefas eli Pietari olleet vielä tuohon aikaan "kuolleita kirkkoisiä, pyhimyksiä ja uskonsankareita" eikä edes Kristus, joka myöskin mainitaan Paavalin luettelemien "puolueitten" nimissä (1 Kr 1:12) sovi tähän "kuolleitten" luetteloon. Ei kukaan heistä ollut myöskään epäluotettava seurattava. Ei ollut kysymys mistään "pyhimysopista", vaan uskovat olivat pöyhkeillen asettuneet "mikä minkin puolelle toista vastaan" (1 Kr 4:6). Onpa syytä huomata, että jopa "Kristuksen" tai "alkuseurakunnan työn" kyltin taakse asettumalla toisia vastaan ollaan samalla lahkohengen tiellä! Toisaalta: muuttuneeko jokainen Herran palvelija suoralta kädeltä epäluotettavaksi heti kuolemansa jälkeen!

Alkuseurakunnan kristityt annettiin esimerkiksi jokaiselle sukupolvelle. ”Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niin kuin me olemme teille esikuvana (Filip.3:17). "Muistakaa johtajianne (=alkuseurakunnan apostolit, opettajat ja profeetat) jotka ovat puhuneet teille Jumalan Sanaa; katsokaa kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa” (Hebr. 13:7). ”…tahdomme olla teille esikuvaksi, että kulkisitte meidän jälkiämme” (2 Tes.3:9). Jeesuksen tulemukseen asti kuljemme apostolisessa uskossa.

Paavali tarkoittaa Fil 3:17 ja 2 Ts 3:9 "esikuvalla" (typos) käytösmallia, jonka mukaan tulee häntä ja niitä, "jotka näin vaeltavat", seurata. "Heidän olisi seurattava häntä samassa määrin kuin hän seuraa Kristusta (vrt. 1 Kr 11:1). Hän saattoi puhua tällä tavalla vain niin kauan kuin Kristus hallitsi hänen elämässään" (Novum). Fil 3:17 uusi käännös ilmaiseekin Paavalin tarkoituksen selvemmin: "Noudattakaa minun antamaani esimerkkiä, veljet, ja ottakaa oppia niistä, jotka elävät meidän tavallamme".

Esikuva (typos) merkitsi alun perin merkkiä, joka jäi lyönnin jälkeen muistuttamaan iskusta. Sanaa on käytetty esimerkiksi Jeesuksen naulan jäljistä (=typos, Jh 20:25). Samaa sanaa käyttää Paavali 1 Kr 10:6-11, kun hän sanoo, että se mikä tapahtui Israelille vanhan liiton aikana, on esikuva, typos meille, jotka elämme lopun aikoja. Siinä Israelin kansa on varoittavana esimerkkinä Uuden liiton seurakunnalle.

Edellä todetun perusteella Raamatun henkilöt alkuseurakunnan kristittyjä myöten on annettu esimerkiksi sekä hyvässä, mutta myöskin pahassa. Heidän virheistään, joita kaikki ihmiset ja Jeesuksen seuraajat kautta aikojen ovat alkuseurakuntaa myöten tehneet, tulee meidän myöskin ottaa oppia ja varoa toistamasta niitä omassa elämässämme. Sen sijaan Raamatun sanaa ja evankeliumia, mitä alkuseurakunta julisti, meidänkin tulee julistaa alkuperäisessä täyteydessään ja voimassaan lisäilemättä siihen mitään isien perinnäissääntöjä. Pitäkäämme tästä kiinni, "niinkuin on kirjoitettu"!

Tästä samasta asiasta on kysymys Hepr 13:7 kohdalla. Edesmenneet, siis kuolleet johtajat (heeguumenos), joita meidän tulee muistaa, eivät rajoitu alkuseurakuntaan, sen apostoleihin, opettajiin ja profeettoihin. Hepr 13: 17 käytetään samaa sanaa tarkoittamaan nykyisiä johtajia, jotka valvovat, siis toimivat vartijoina, jotka ajoissa varoittavat vaarasta. Niinkauan kuin Jumalan seurakunta on maan päällä, on se myös vaaravyöhykkeellä ja siihen tehtävään johtajia nimenomaan tarvitaan. Jos heidän varoituksiaan ei välitetä kuulla, kuulijat ovat vastuussa sen jälkeen joka tapauksessa itse vaelluksestaan. Miten edesmenneitten johtajien vaellus on päättynyt, kertoo sen, ovatko uskon säilyttäneet. Siksi meitä kehoitetaan seuraaman heidän uskoansa, ei siis tekojansa.Kun tarkkailemme eri aikoina eläneitten hengellisten isien ja äitien uskoa, tarkkailemme ja tutkimme heidän uskonsa sisältöä, mikä auttoi heitä saavuttamaan hyvän lopputuloksen kaikista erehdyksistään, vajavaisuuksistaan ja lankeemuksistaan huolimatta. Uskon sisältö on evankeliumi ja Kristus itse ja tämä löytyy väärentämättömästä, alkuperäisestä Kirjoitusten sanasta. Älkäämme siis sekoittako ja samastako evankeliumia ja evankeliumin julistajien henkilöitä keskenään, löytyvät ne sitten Raamatun lehdiltä tai vuosisatojen saatosta. Sitä ei Raamattu käske, mutta sensijaan se monin eri tavoin kehoittaa ottamaan oppia menneistä ajoista ja ihmisistä ja pitämään se, mikä hyvää on.

Jumalalla on jokaiselle sukupolvelle elossa olevat palvelijansa. Näiden tehtävä on auttaa ihmiset apostolien ja profeettain opettamalle alkuperäiselle Jumalan tahdon tielle. Jos joku nyt opettaa, että meidän tulee johtaa ihmiset esim. 1500 -luvulla syntyneeseen uskontoon, niin sellainen opettaa vierasta uskoa. Seurakuntamme ja sen opetukset syntyivät vuosina 30-100 jKr. (=uusi liitto). Sen jälkeen tehtävämme on ollut julistaa sitä uskoa. Opettajien tehtävä on johtaa ihmiset apostolisen ajan opetukseen. Johtajien tehtävä on johtaa ihmiset Jeesuksen johtajuuteen. ”…että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ennen ovat puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet” (2 Piet.3:2). Apostolisen ajan jälkeen poisnukkuneet pyhät eivät ole neuvonantajiamme. Otamme vastaan neuvoja vain Raamatun sivuilla esiintyviltä Jeesuksen Kristuksen palvelijoilta. He tuovat esille oikean Jumalan Sanan, jonka Pyhä Henki tekee eläväksi. Sen Sanan otamme vastaan, emme ihmisten sanana, ”…vaan niin kuin se totisesti on, Jumalan Sanana…” (1 Tes.2:13). ”He (=alkuseurakunnan uskoon tulleet ja sen jälkeen Jeesuksen Nimeen kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa…” (Apt.2:42). Tehtävämme on opettaa uskoon tulleet pysymään heidän opissaan (Efes.2:20). ”…ei yli sen, mikä kirjoitettu on (miksi?), ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan” (1 Kor.4:6). Matt.28:20.

Onko niin, että Turun Jumalan Seurakunnassa esimerkiksi Weijo Lindroosia tulee ja saa seurata niin kauan kuin hän elää ja täten hän kelpaa neuvonantajaksi, mutta heti kuoleman jälkeen hänen opetuksensa eivät ole enää luotettavia ja voimassa? Monta muuta tämänkaltaista kysymystä seurakunnalle jaettu traktaatti lukijassa herättää. Kun sitten ilmoitetaan otettavan neuvoja vain Raamatun sivuilla esiintyviltä Jeesuksen palvelijoilta, sulkee tämä koko Vanhan Testamentin siellä esiintyvine profeettoineen ja muine Jumalan palvelijoineen ohjeellisen Jumalan Sanan piirin ulkopuolelle. Tällainen julistus on näennäisestä suoralinjaisuudestaan huolimatta vakavaa harhaoppia. Elintärkeää on kyllä pitäytyä yksinomaan alkuperäiseen evankeliumiin ja sanoutua selkeästi kaikista isien perinnäissäännöistä ja vääristä kirkollisista traditioista, kuin myös väärästä isien, kuten Lutherin tai jonkun muun, korottamisesta oppi-isien arvoon Raamatun rinnalle, jopa ohi, mutta näin pitkälle ei saisi mennä, kuin tässä traktaatin opetuksessa ilmenee!

Jeesus varoitti saddukeuksia eksymisestä, kun eivät tunne Kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa (Mt 22:29). Jeesus puhui Vanhan Testamentin kirjoituksista ja tarkoitti enemmän kuin vain tiedollista Kirjoitusten tuntemista. Tämä tunteminen (eidotes) Jeesuksen opetuksen mukaan tarkoittaa sen tosiasian näkemistä, huomaamista (eidoo, nähdä, katsoa huomata), että Raamatun kirjoitetussa sanassa ja sanan kautta puhuu Jumala itse ja osoittaa Kristuksessa ilmaissun tahtonsa ja luovan voimansa. Tätä tulee jokaisen Raamatun lukijan etsiä, tarkkailla, tutkia (hepr. darash, 1 Ak 16:11; Jes 55:6; Ps9:11; 34:5,11; 69:33 jne.) ja pyrkiä noudattamaan sitä omassa elämässään. Se yksin, siis koko Raamatun ilmoituksen Sana, vie evankeliumin sisällön alkulähteille ja sitä sananjulistajien, jotka ovat Kristuksen kutsun ylhäältä tähän tehtävään saaneet, tulee julistaa koko täyteydessään. Mutta johtajiksi siinä mielessä, että heidän tehtävänsä olisi "johtaa ihmiset Jeesuksen johtajuuteen", ei heitä ole kutsuttu. Se tehtävä kuuluu vain ja ainoastaan Pyhälle Hengelle (Jh 16:13), joka johdattaa kaikkeen totuuteen itsekunkin, jos vain uskovat siihen suinkin suostuvat ja haluavat. Haluttomia meidänkin aikanamme heidän joukostaan kyllä myöskin löytyy riittämiin, mutta heidät tuomitsee Herra, emme me, seurakunnan keskellä. Meidän tulee Jeesuksen esimerkin mukaisesti "osoittaa rakkautta loppuun asti" heidänkin kohdallaan, jotta he kääntyisivät ja pelastuisivat.

Tämä oppi on uutta jokaisessa sukupolvessa. Tämän kautta Jumala yhä uudestaan tuo elämän ja siunauksen seurakuntaansa. Tämän opin ottaa vastaan Jeesuksen veriuhrista kiittävä Jumalan seurakunta, joka on kokoontunut Golgatan ristillä täytetyn lunastustyön ympärille ja joka pysyy siinä. Jumalan Hengen virrat ovat osanamme tällä tiellä, ja vain tällä tiellä. Aamen.

”Sillä näin sanoi minulle Herra, kun Hänen kätensä valtasi minut ja Hän varotti minua vaeltamasta tämän kansan tietä” (Jesaja 8:11).

Weijo Lindroos, Turun seurakunta

Mielestäni tämän traktaatin perusteella Turussa julistettava oppi sisältää arveluttavia piirteitä, jotka eivät kaikilta osin ole laskettu koko Raamatun kokonaisen ilmoituksen kestävälle perustalle. Käsitys Vanhan Testamentin syrjäytyneestä asemasta erityisesti arveluttaa. Liian paljon korostuu Kristuksen seuraamisen sijaan ihmisiin ja johtajiin ja heidän hengelliseen ymmärtämykseensä sidottu julistus, joka, vaatiessaan autoritatiivista, jopa kritiikitöntä kuuliaisuutta heidän omille tulkinnoilleen, on omiaan kahlitsemaan vapaata Pyhän Hengen työtä ihmisten ja kuulijoitten sydämissä. Tämä suuntaus ei ole mitään uutta, vaan hyvinkin tuttu ilmiö koko kristillisen seurakunnan ja kirkkojen historiassa. Siitä löytyy esimerkkejä jokaisen sukupolven ajalta. Sinänsä merkillistä epäjohdonmukaisuutta: Kun lähdetään kaatamaan väärät auktoriteetit ja sidonnaisuudet seurakunnan uskoa saastuttamasta (tämä on tietenkin ihan oikein!), toteutetaan tämä todella perusteellisesti suorittamalla samalla näyttävä paluu Raamatun ja alkuseurakunnan opetukseen, mutta - samalla nostetaan tai nousee omasta keskuudesta uusi johtaja ja auktoriteetti tilalle! Tällaisesta kehityksestä on syytä varoittaa Turunkin Jumalan Seurakunnan kohdalla! Sensijaan sellaisista näyistä ja korostuksista, mikä Jumalan sanan pohjalta on auennut, ja niitä toki tämänkin yhteisön kohdalla on todella paljon ja arvokasta, tulisi pitää kiinni.

Tällainen parannuksen teko, puhdistautuminen väärästä ja pitäytyminen siihen, mikä on hyvää, jos siihen suinkin kyetään, koituisi tervehtymiseksi sekä seurakuntien että yksityisten uskovien ja koko Suomen Siionin elämässä. Sehän ei merkitse sitä, että käydään henkilöihin käsiksi etsimällä heistä syntipukkeja, jotka sitten näyttävästi raivataan tieltä. Tällaisella puhdistuksella saadaan tehokkaasti aikaan vain hajaannusta ja synnytetään uusia kuppikuntia ja lahkoja. Parempi tie olisi siinä, jos voitaisiin Danielin tavoin yhdessä käydä tunnustamaan omat ja kansan synnit ja nöyrästi etsimään Herran tahtoa uudestaan niissä asioissa, joissa ollaan eksytty sivuraiteille. Silloin perkele, panettelija ja syyttäjä joutuu pakenemaan, muttei vie samalla ihmisiä matkassaan, kuten valitettavasti yleensä tällaisissa remonteissa on ollut taipumusta käydä. Ken tämän tänä päivänä tajuaa, hän voi iloiten rientää noudattamaan Herran Jeesuksen sanoja: "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo!" (Ilm 2:7) Reino Marjakangas


P A R J A U K S E N S Y N T I

Parjaus eli juoruilu on eräs aikamme halveksittava ilmiö. Jumala tuomitseekin sen selvin sanoin: ”joka parjausta levittää, on tyhmä” ( Snl. 10:18 ). Tästä huolimatta tämä synti rehottaa jo Jumalan kansankin keskuudessa. Se aiheuttaa suurta haittaa seurakuntatyölle. Se on vitsaus, jota vastaan on voimakkaasti taisteltava. Juoruilija joutuu itse kokemaan ahdistusta eikä näin ollen voi palvella Jumalan työssä. Ja miten suuresti tuo synti ahdistaakaan parjauksen kohteeksi joutunutta? Ennen suuren suun avaamista on hyvä miettiä seurauksia.

MITÄ JUORUILU ON?

Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole hänelle itse kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija, huolimatta siitä, kuinka tosi asia on. Parjaus on kielteisen ja lähimmäistä halveksivan asenteen esille tuomista. Parjauskirjeitäkin on liikkeellä. Vikoileva parjaaja tahtoo saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi. Mutta mitä sanookaan Jumala? ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” ( 2 Moos. 20:16 ). Väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakava synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan. Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia. Juoruilu on rakkaudettomuutta. Usein parjaava, arvosteleva asenne kuvastaa henkilön omaa epävarmuutta ja kasvamattomuutta. Parjaaja ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä mieli estää hengellisen kasvun ja on sielunviholliselle otollista maaperää. Sielunvihollinenhan on ”meidän veljiemme syyttäjä” ( Ilm. 12:10 ). Sen nimi on käännettävissä myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”. Juoruilijat antautuvat siis paholaisen työtovereiksi. Tämän vuoksi panettelu on kaikissa muodoissaan sopimatonta. Se ei ole milloinkaan oikeutettua.

Jos on antanut väärän todistuksen, on siitä myös tehtävä parannus. Jos se on tapahtunut julkisuudessa tai selän takana, tulee se myös julkisesti tunnustaa, ennenkuin siitä pääsee eroon. Onpa syytä meidän kaikkien rukoilla psalmistan sanoin: "Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea". (Ps 141:3).

Tietenkin on selvää, että poissaolevasta ihmisestä juoruilu, oli se sitten analysoivaa ta ei, on pahasta. Mutta opillista analysointia, mikä välttämättä ei olekaan panettelua, ei pidä torjua niin ahtaaseen tilaan, ettei varoituksen sanaa väärästä saisi antaa, ettei vain sortuisi juoruiluun. Seurakunnan toiminnan ja julistuksen ja ns. "voideltujen julistajien" analysointi ja arvostelu pyritään nykyaikana vaientamaan ja tehokkaimmaksi keinoksi näyttää osoittautuneen varoitus: Älä nouse Pyhää Henkeä vastaan! Älä koske Jumalan valittuun, muutoin sinun käy huonosti! Nämä varoitukset sinänsä ovat hyvinkin vakavasti otettavia ja nousevat suoraan Raamatun sanasta, mutta jos niitä käytetään pelottelukeinoina vaientamistarkoituksessa silloinkin, kun joku on omantuntonsa pakoittamana tai suorastaan Herran Hengen vaikutuksesta avaamassa suutaan varoituksen sanaan, vaientaja onkin itse torjumassa Pyhän Hengen ääntä. Silloin ovat aina sielulliset voimat liikkeellä eikä niitä tarvitse säikkyä eikä pelätä! Parasta silloin pelätä enempi Jumalaa kuin ihmisiä, olivat he keitä tahansa!

MITEN VOIMME LOPETTAA PARJAUKSET?

Pahan puhumiset ym. juorut loppuvat silloin, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa. Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia tuohon syntiin. Jumalan Sana on paras lääke tätäkin syntiä vastaan. Ehdottaisinkin, että tutkisit raamatunlukuhetkessäsi seuraavat kohdat: 3 Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8; Matt. 7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; Gal.6:1; Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.

Jumalan siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa ( Jes. 58:9 )

RAKENTAVA ARVOSTELU

Uskovien kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua ( 1 Kor. 14:29 ). Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa, siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Siinäkään tapauksessa ei arvostella henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia. Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt. Vikoileva syyttäjämieli ei sovi muita arvostelemaan.

Väärän, epäraamatullisen opin julistajat pitää ojentaa Sanan tielle rakkauden hengessä. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta: Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1 Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15. Parjaamalla ei voida ketään palauttaa. ”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden” ( Jaakob 5:19-20 ). Juoruilun synti on eksytys, josta nyt saamme palata takaisin oikealle tielle. Jumala tahtoo parantaa tämän kansansa vamman.

Sinä saat uskoa nyt syntisi anteeksi Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja sovintoveressä.

Weijo Lindroos, Sofiankatu 3 A 61, 20100 Turku

Sananjulistajina julistustehtävämme tapahtuu pääasiallisesti julkisuudessa. Tästä seuraa, että meidän sanomisiamme on oikeus myös julkisesti arvostella. Asiallisesta arvostelusta emme saa loukkaantua. Kun olet lähtenyt julkisesti julistamaan, vastaat myös julkisesti puheistasi sekä ihmisten että Jumalan edessä. Kun näin on, kannattaa ottaa vakavasti Raamatun varoitus: "Kovin monien teistä ei pidä ryhtyä opettajiksi, sillä te tiedätte, että meidät opettajat tullaan tuomitsemaan muita ankarammin" (Jk 3:1). Emme saa mitä tahansa opettaa emmekä vain omia luulojamme jakaa, vaan hyvä on suostua myös toisten arvosteltaviksi, vaikkei se aina niin mukavalta tuntuisikaan.

Paikallisseurakunnan toiminnassa on tietenkin paikallaan, että pyritään mahdollisuuksien mukaan nokkapaisteella asiat keskustelemaan ja hoitamaan pois päiväjärjestyksestä. Mutta julistustehtävämme julkisuuden vuoksi emme syyllisty parjaukseen, vaikka arvostelemme jonkun julistusta silloinkin, kun hän itse ei ole paikan päällä (eihän se toki ole aina mahdollistakaan). Asiallista arvostelua, jonka tarkoituksena ei ole pahaan huutoon saattaminen, saamme kirjallisesti tai muuten julkisilla foorumeilla harjoittaa ja tuoda julki siten, että vastapuolella on niihin mahdollisuus tavalla tai toisella vastata. Tämä ei ole parjausta, vaan monta kertaa välttämätöntä evankeliumin totuuden vuoksi. Samalla väärinkäsityksetkin voidaan oikaista. Se on valossa vaeltamista. "Julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä" (2 Kr 4:2).

Jos emme sananjulistajina tällaista arvostelun avoimuutta voi hyväksyä, meitä voi hyvällä syyllä moittia siitä, että haluamme suojata itsemme kaiken arvostelun yläpuolelle. Jos pidämme kiinni siitä, että "arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, raitishenkiset ja uskossaan kasvaneet kristityt", johtaa tämä juuri mainitulla alueella arveluttaviin seuraamuksiin. Aroilta, heikoilta ja kenties vielä uskossaan vähemmän varttuneilta tukitaan suu jo ennenkuin ovat ehtineet sitä aukaisemaankaan! Ja kuka on seurakunnan keskellä se tai ne henkilöt, jotka viime kädessä arvioivat, ketkä ovat heidän joukossaan armoitettuja, raitishenkisiä ja uskossaan riittävästi kasvaneita? Eikö juuri saarnaaja kaiken muun johdon etunenässä. Tämä johtaa sellaiseen seurakuntakurin ylläpitämiseen ja tuomiovallan käyttöön, mikä ei ole rakkauden hengen mukaista. Kyllä seurakunnan omassakin keskuudessa täytyy jokaisella, heikoimmallakin, olla oikeus tulla kuulluksi ja mielipiteensä ilmaisuun, kysymyksiin ja arvosteluun kohdistuipa ne keihin tahansa. "Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, van kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan" (5 Ms 1:17), kuuluu jokaiselle tuomiovallan käyttäjälle seurakunnan keskellä.

Juoruilun synti on todella perkeleen töitä. Perkele, diabolos, on juuri suomeksi panettelija. Siksi on hyvä, että tätä syntiä vastaan kirjoitetaan ja puhutaan. Kuinka monta kertaa on Herran palvelijoiden maine vedetty lokaan juuri panettelun synnin takia. Samalla on Herran työ sabotoitu onnistuneesti ja kerran lyötyä leimaa on inhimillisesti arvioiden miltei mahdotonta korjata. Toisaalta Herran palvelijoiden osa on juuri joutua kaikkinaisen parjauksen kohteeksi ja jopa siinä määrin, että jos ihmiset puhuvat meistä pelkästään hyvää, on asiantila Jeesuksen opetuksen mukaan vähintäinkin arveluttava (Lk 6:26). Mutta uskovina on suorastaan vaarallista mennä peukaloimaan Jumalan palvelijoita väärin arvosteluin ja todistuksin. Siitä on nykyisessäkin ajassa riittämiin varoittavia esimerkkejä. Herra kynii kyllä jokaisen kukkonsa aikanaan! Meidän tehtävämme painopiste olkoon siinä, mihin sana kehoittaa: "Tutkikaa itseänne, oletteko uskossa!" (2 Kr 13:5)


TIEDOKSI UUSILLE MUKAAN TULEVILLE

Jumalan Seurakunta toimii Turussa ulkopuolella kaikkien uskonsuuntien. Tässä, kuten muissakin kysymyksissä olemme vakaumuksellisia. Pidämme kiinni vain yhdestä totuudesta kussakin asiassa. Keskuudessamme opetetaan alkuperäistä ja yksinomaan Raamattuun perustuvaa apostolista uskoa, oppia ja elämäntapaa. Eri uskonsuuntien opetuksia tai tapoja ei pidä tuoda keskuuteemme. Lähteemme on Raamattu. Emme toivota tervetulleiksi sellaisia ihmisiä, jotka opettavat jotakin meidän linjastamme poikkeavaa (2 Joh.kirje/10).

Ajatus "yhden totuuden" opista "kussakin asiassa" ei ole suinkaan noin yksioikoinen. Juutalaiset rabbit opettivat: "Aivan kuin moukari pirstoo kallion moniksi sirpaleiksi, niin tuottaa Raamatun jaekin monia merkityksiä" (Talmud). Jokainen vilpitön Raamatun tutkija ja uskova kristitty ei voi olla myöntämättä tähän sanontaan sisältyvää totuutta. Riippuen siitä, mistä perspektiivistä kulloinkin jotakin asiaa tai Raamatun opetusta tarkastelemme, voimme samasta asiasta, samasta totuudesta, nähdä korostetusti eri puolia, jotka saattavat näyttää keskenään jopa ristiriitaisilta. Sitä ne voivat olla, muttei välttämättä aina! Älkäämme tätä unohtako arvioidessamme toistemme johtopäätöksiä ja käsityksiä. Me emme voi tässä vajavaisuudessamme koskaan kohota tarkastelemaan ja näkemään asioita kokonaisina Jumalan omasta perspektiivistä. Meidän tietomme on vajavaista. "Sinun sanasi on kokonansa totuus" (Ps 119: 160). Totuus on Jeesus Kristus ja haluaisinpa nähdä sen saarnamiehen, joka on luodannut ja ammentanut Kristuksen salaisuuteen kätketyt tiedon aarteet pohjaan saakka! Olisi sellainen henkilö jo päässyt kovasti pitkälle! Meikäläinen joutuu vielä tyytymään omassa vaelluksessaan ja "opillisessa tietämisessään" kerjäläisen rooliin! Voipa olla, että moni muukin ollakseen rehellinen joutuu tunnustamaan kuin Luther viimeiseen paperilappuunsa kirjoittamana: "Totisesti, kerjäläisiä me olemme kaikki!"

Toinen Johanneksen kirje jae 10 ei kehoita meitä sulkemaan oviamme vajavaisilta, monin eri tavoin käsittäviltä ja epätäydellisiltä ihmisiltä, "jotka opettavat jotain meidän linjastamme poikkeavaa". Paljon vakavammasta asiasta siinä varoitetaan: "Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa, vaan tuo siihen jotain lisää, on vailla Jumalaa!" (9. jae) Tällaisia ei tule toivottaa tervetulleeksi. Olkaamme Kirjoitusten lukemisen ja tulkinnan suhteen tarkkoja!

Jokaisen uuden uskovan tulee olla ensin itse oppilaana. Hänen pitää omaksua alkukristillinen Raamatun usko. Tämän jälkeen hän sitten voi opettaa muitakin. ”…mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat” (Matt. 15:14). Tämä on aina ollut Pyhän Hengen linja. Emme salli poikkeusta kenenkään kohdalla.

Kenenkään ei pidä kuulua samanaikaisesti esim. evankelisluterilaiseen kirkkoon ja Jumalan Seurakuntaan. Emme hyväksy kaksoisjäsenyyttä. Se aiheuttaa sekaannusta. Emme hyväksy ollenkaan jäsenkortistoon perustuvaa seurakunnan jäsenyyttä. On ainoastaan yksi hyväksyttävä ”jäsenkortisto”: ”…Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaassa” (Luuk. 10:20). Vain Taivaan kirjoista löytyy oikea ja varma totuus. ”Herra tuntee omansa” (2 Tim.2:19).

Kaikenlainen kiivaus ja riitaisuus omien mielipiteitten puolesta on sopimatonta. Emme ollenkaan ota huomioon ihmisten mielipiteitä näissä kysymyksissä. Olemme samaa mieltä Raamatun kanssa. Se on meidän mielipiteemme. Itsensä ja omien mielipiteitten korottaminen ja esille asettaminen on halveksittavaa. Jos jokin asia tuntuu vaikealta ymmärtää on siitä neuvoteltava kahden kesken työssä mukana olevien kanssa. Riitakysymyksissä on neuvoteltava vanhimpien kanssa. Heidän kanssaan on katsottava asiat Raamatusta. ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi” (Snl.3:5).

Tämä on kova linja. Seurakunnan työyhteyteen siunattavilta otetaan luulot pois, olivatpa keitä hyvänsä. Oppilaan paikalle vain ja omat ajatukset ja kokemukset, olkoonpa kuinka pitkänkin kilvoittelun kautta saatuja, roskakoriin. Omia mielipiteitäsi et saa korottaa, vaikka seurakunnassa opetettaisiin kuinka väärin tahansa. Se on sopimatonta. Sokeana et voi sokeaa taluttaa! Kuinka kauan tämä noviisina olo kestää, on syytä kysyä? Kestääkö se siihen saakka, kunnes varmistuu kohdallasi, ettei sinulla ole enää omia käsityksiä, "et nojaudu omaan ymmärrykseesi" kyseenalaistamalla seurakunnassa tapahtuvaa opetusta miltään osin (mitä ei toki Snl 3:5 kehoita tekemään!), vaan olet "omaksunut alkukristillisen uskon" seurakunnan tulkinnan mukaisena? Tämäkö on todella seurakunnan linja? Jos näin on, on syytä vakavasti kehoittaa seurakuntaa paimenineen tarkistamaan kiireesti suuntaa. Uskovia ei saa hallita muulla kuin Kristuksen evankeliumilla. Jumalan pitkämielisyys odottaa oman aikansa ihmistä kääntymykseen. Sen (parannuksen) teko tai tekemättä jättäminen tulee jättää yksinomaan kuulijan vastuulle.

Opetus jäsenyydestä ja jäsenrekisteristä ei ole täysin johdonmukaista. On ainoastaan yksi hyväksyttävä ”jäsenkortisto”! Tämä on aivan oikein, kuin myös se, että luetteloa pidetään taivaassa ja että Herra tuntee omansa. Mutta kun sanotaan, ettei voi kuulua samanaikaisesti esim. luterilaiseen kirkkoon ja Jumalan seurakuntaan, sillä "emme hyväksy kaksoisjäsenyyttä", eikö silloin sekaannuta tähän taivaalliseen kirjanpitoon, kun määrätään ja valvotaan täällä alhaalla, ettei siinä saa olla kaksoisjäsenyyttä! Vai onko rinnastuksessa luterilainen kirkko ja Jumalan Seurakunta jälkimmäisessä kysymys Turun paikallisesta Jumalan Seurakunnasta, että siinä ei hyväksytä kaksoisjäsenyyttä. Mutta silloinhan teillä siellä on myös jäsenrekisteri! Onko silloin oikein puhua kaikkia jäsenkortistoja vastaan. Ymmärrän, että opetuksella tarkoitetaan aivan oikeaa asiaa, mutta johdonmukaisesti sen täytyisi seurakunnallisessa käytännössä merkitä sitä, ettei ketään seurakunnassa kävijää tai mukana olevaa diskriminoida ja lajitella millään tavalla, vaan luotetaan ainoastaan julistetun Sanan voimaan ja Jumalan omaan työhön kunkin yksilön kohdalla. Mielestäni tämä on ainoa vaihtoehto jäsenkortiston kaikin puolin torjuvalla tiellä. Mutta näinhän siellä Turussa kaikesta päätellen ei menetellä!

Kun väitetään, ettei oteta "huomioon ihmisten mielipiteitä", vaan ollaan "samaa mieltä Raamatun kanssa", tämä kuulostaa komealta julistukselta, mutta on epärealistista ja itse asiassa suurta ylpeyttä. Tällainenhan ei ole kenellekään ihmiselle mahdollista puhtaasti toteuttaa. Ei ole vielä tähän menessä esiintynyt kristillisen seurakunnan historiassa ketään, joka olisi tässä suhteessa täysin onnistunut. Eikä sellaista suoritusta Jumalan sanan mukaan edellytetä keneltäkään! Pietari ja Paavalikin olivat jossakin vaiheessa käsittäneet sanan eri tavoin. Jerusalemin alkuseurakunta tulkitsi joitakin asioita toisin kuin Paavali. Jos Turussa tai missä tahansa muualla väitetään, että "luetun ymmärtämisessä" Raamatun tekstin suhteen on päästy näin pitkälle täydellisyyden tiellä, ei siellä meidän Herrallammekaan taida olla enää paljonkaan tekemistä!

Jeesus Seurakuntansa Ylipaimenena johdattaa meitä tällä siunauksen tiellä. Tämä on se ristin kaita tie, jolla siunaus toimii. Tällä tiellä seurakunta toteuttaa tehtäväänsä. Elämämme tarkoitus toteutuu. Keskinäinen rakkaus ja kunnioitus on kaikkien välillä. Ihmissuhteet perustuvat Jumalan rakkauteen ja totuuteen. Juurtuminen Jeesukseen tapahtuu. Raitis kristityn kasvu näkyy. Toiminta on tervettä ja tuloksia tuottavaa.

Tämän kaiken Jeesus ansaitsi verellään ja kuolemallaan. Tähän Hän tahtoo johtaa kaikki omansa. Tähän kutsuu Pyhä Henki. Tähän kutsuu Sinua nyt myös Jumalan Seurakunta.

Tahdomme siunata Sinut työyhteyteen kanssamme. Jeesuksen rakkaassa Nimessä! Aamen!

(Turun Jumalan Seurakunnan, Sofiankatu 3 A 61 esite)

Tätäkin esitettä olen joutunut paikoin terävästikin arvostelemaan, mutta olen tehnyt sen vain siinä tarkoituksessa, että siitä olisi hyötyä siellä kilvoitteleville uskoville. Kristittyinä ja Herran Jeesuksen seuraajina meillä tulee olla jatkuvasti varaa tarkistaa kulkemaamme suuntaa ja tehdä "kompassilukemiimme" tarpeellisia korjauksia.

Veljellisin terveisin, Reino Marjakangas


Lähettäjä: Reino Marjakangas Vastaanottaja: Weijo Lindroos Lähetetty: 23. tammikuuta 2001 21.12 Aihe: Vs: Lisää asiaa

Rauhaa!

Kirjoituksessasi "Jumala tekee uutta" on lauseet: "Meidän aikanamme seurakunta rakentuu meidän kauttamme. Toiminta on meidän vastuullamme".

Kertoisitko, mitä ja keitä tarkoitat sanoilla "meidän kauttamme", "meidän vastuullamme"!

Puhutko itsestäsi ja Turun seurakunnasta, kuten allekirjoituksessasi ilmenee, vai sisältyykö sanaan meidän kenties muitakin? Jos kelpuutat muitakin, niin keitä? Puhutko silloin heidänkin suullaan eli edustatko heitäkin? Jos näin on, niin mistä olet valtuutesi heidänkin edustamiseen saanut? Ja vielä: Edustaako Jumalan seurakunta Turussa kaikkia Jumalan seurakunnan jäseniä ja onko keskuspaikka ja johto siellä? Oletan, että vastaat näihin suoraselkäisesti ja rehdisti kiertelemättä, kuten Herran lähettilään arvolle sopii!

Lähetit traktaatin "Parjauksen synti". En osaa tätä viestintäsi aihepiiriä tulkita muutoin, kuin että haluat nuhdella minua parjauksesta! Kirjoitat: "Myös poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva asia." Tarkoitatko mainintaani Leo Melleristä ja Keijo Lindemanista? Lindemania en ole koskaan nähnyt, mutta olen arvostellut ja huomauttanut hänelle henkilökohtaisesti samasta asiasta, mistä Sinulle kirjoitin, sekä kirjeitse että puhelimessa. Tapanani ei ole puhua selän takana! Kuitenkin jokaista, niin Lindemania, Melleriä kuin Sinua ja minuakin koskee se julkisuusperiaate, että jos olemme kirjoittaneet julkisesti luettavaksi kirjoja tai kirjoituksia, tai puhuneet ja opettaneet julkisesti, samalla meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että jokaisella on myös oikeus niitä julkisesti arvostella eikä siinä tarvitse asianomaisia kutsua läsnäolevaksi paikalle. Tämä on sekä maallisen lain, meidän esivaltamme, joka tulee Jumalalta, että myös vanhurskaan Jumalan edessä oikeus ja usein myös velvollisuus. Hyväksy Sinäkin ja kestä se, että minäkin Sinua arvostelen, jopa julkisesti kirjoitustesi ja puheittesi johdosta ja sama oikeus Sinulla on minun suhteeni. On kuitenkin välttämätöntä, että emme tee sitä salaa, vaan, kuten sanoin, julkisesti. Missä hengessä sitä harjoitamme, se on sitten eri asia ja siitä olemme itsekukin omalta osaltamme vastuussa itse. On kuitenkin kirjoitettu: "Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta." (Ps 141:5)

Suhtaudun Sinuun, niinkuin kaikkiin muihinkin, olivatpa ne kuinka "isoisia apostoleita" tai keitä tahansa, kuten Paavali (Gl 2:6): "Millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön". Tällä en missään tapauksessa halua tehdä tyhjäksi Raamatun kehoitusta: "Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne!" Kunnioitan Sinua sananjulistajana, mutta ota onkeesi Herran varoitus nuorelle Jeremiaalle: "Jos sinä tuot esiin jaloa, et arvotonta, niin sinä saat olla minun suunani (Jer 15:19)". En tiedä tarkalleen ikääsi, mutta olettaisin, että olet minua jonkin verran nuorempi. Olen 65 vuotta ja olen saanut olla uskossa yli 60 vuotta, kun Herra minulle voimallisesti ilmestyi ensi kerran nelivuotiaana. Olen ensisijaisesti karismaatikko, en kirjanoppinut, mutta sen lisäksi Herra ohjasi minut jo nuorukaisena hyvin voimakkaan ilmestyksen kautta, missä hyvin kirkas valo loisti avonaisesta Raamatusta, tutkimaan Raamattua ja kuulin sanat: Poikani, syö Sanaa, syö syömästä päästyäsikin, että voit voittaa veljesi sille kuuliaiseksi! Tätä olen ahkeroinut tehdä vuosikymmenien saatossa varsinaisen julistustyöni ohessa, jota on jo kestänyt noin 45 vuotta. Se on sisältänyt taisteluja, vastoinkäymisiä ja menetyksiä, mutta myös voittoja, vaikka niiden arvo punnitaankin lopullisesti iäisyydessä

Mitä Leo Melleriin tulee, en hänenkään selkänsä takana puhu. Pidimme noin 40 vuotta sitten yhdessä Leon kanssa kokouksia siellä Turussakin, silloisessa Immanuel-kappelissa ja pidin niitä yksinkin. Varoitin Leo Melleriä jo vuosikymmeniä sitten useampaan otteeseen niistä asioista, mitkä Herra minulle näytti ja käski puhua. Mitä hänen kirjalliseen ja kasettituotantoonsa tulee, niitä olen arvostellut jonkin verran ja myös hänen julistuksensa eksyttävistä piirteistä varoittanut ihmisiä. Selän takana en ole puhunut enkä halua veli Melleriäkään henkilönä tuomita sen enempää kuin Sinuakaan. Jos pidät tätä parjauksena, niin voit kääntyä korkeimman Työnantajani, Herran Jeesuksen puoleen moitteinesi ja valituksinesi ja voin todeta, että perkele, panettelija on siellä seisomassa samalla asialla jo paikan päällä! Monelle muullekin olen joutunut Herran sanan viemään enkä sen vuoksi voi kenenkään kohdalla katsoa henkilöön, olipa kuka tahansa. Hengen tuntemuksen koulussa olen kenties saamani lahjan varassa jonkin verran vuosikymmenien saatossa harjaantunut ja oppinut, etten enää jokaiseen ansapolkuun kompastele. Nöyränä näissäkin asioissa silti tulee vaeltaa ja sitä pyydänkin tehdä.

Edellinen kirjeeni sähköpostina, kuten siinä alussa viittasinkin ja jonka olen Herran käskystä ja johdatuksesta Pyhässä Hengessä rukoillen kirjoittanut, oli nimenomaan kirjoitettu koettelemisen tarkoituksessa. Tähän mennessä et ole siitä hyvin selviytynyt! Et ole ainakaan vielä vastannut tähän etkä muihinkaan kirjeisiini, kuin traktaateilla ja kasetilla. Olen kehoittanut Sinua niin taidollisesti kuin osaan, parannukseen joissakin asioissa, joissa olet puhunut sivu suusi ja suorastaan pötyä. Onko minun ymmärrettävä niin, ettei veljellä olekaan tarvetta sellaiseen? Jos näin on, en silti Sinua halua tuomita henkilönä, mutta haluan tässä kuitenkin vielä vedota: Lue Herran edessä, Veljeni, rukoillen vielä kerran varsinkin viimeinen kirjeeni, tutki, pitääkö se paikkaansa ja pitäisikö Sinun jossakin asiassa korjata kurssia! Sanon tässä Sinulle Jumalan palvelijana vakavan varoituksen sanan, niinkuin sen näen kohdallasi: Olet vaarallisella, luisuvalla pinnalla, jonka seurauksena voi olla, että Herra tulee työntämään lampunjalkasi pois paikoiltaan, mitä se sitten kohdallasi merkinneekään! Rukoilen puolestasi!

veljesi Kristuksessa,

Reino Marjakangas  


Lähettäjä: Weijo Lindroos Vastaanottaja: reino.marjakangas ; kari.kangasharju; jari.tasanen; lauri.sariola Lähetetty: 18. helmikuuta 2001 9.51 Aihe: ODOTTAMASI VASTAUS

Vastaan useisiin lähettämiisi posteihin näin sähköpostitse.

Meillä on Jeesuksen antama tärkeä tehtävä Jumalan valtakunnan työssä.  Se on kaksiosainen:
1. "Menkää ja tehkää ihmisistä opetuslapsia."
2. "Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä Minä olen käskenyt teidän pitää."

Tätä kaksiosaista tehtävää suoritamme raamatullisesti apostolien esimerkin mukaisesti.  "että muistaisitte niitä sanoja, joita pyhät profeetat ovat ennen puhuneet, ja Herran ja Vapahtajan käskyä, jonka te apostoleiltanne olette saaneet" ( 2 Piet. 3:2 ).  Alkuseurakunnan kristityt tiesivät kaikissa kysymyksissä Jeesuksen opetusten todellisen tarkoituksen.

Sanon Sinulle, Reino, ettei ole Jumalan tahdon mukaista esittää riitakysymyksiä julkisesti lehtien tai internetin sivuilla.  Saat sen tietenkin tehdä.  Sinulla on siihen täysi oikeus.   Melkeinpä toivon, että tämänkin kirjeen julkaiset.  Kaikkien on nimittäin hyvä tietää tosiasia vaikuttimistasi tässä vaiheessa.  Kuinka rakentavaa se on, sen tietää yksin Herra.

Koko kirjeenvaihtomme aikana olet asettanut itsesi hyvin korkealle, asemaan, jota Sinulla ei ole Jumalan edessä.  Kirjoitit muun muassa kastekirjasestani, että kunhan olen lukenut SINUN kirjoituksesi aiheesta, niin minun kirjoitukseni menee uusiksi.   Sinulla on selvästi halu "mollata" muita, meitä pieniä.  Tämä asenteesi ja röyhkeytesi havaittiin aikoinaan mollatessasi Keijo Lindemania lehtesi sivuilla.  Keijo Lindeman on Sinua hyvin paljon pitemmällä uskonkilvoituksessaan ja asioiden tietämisessä.

Sinun, Reino Marjakangas, on tehtävä syvään nöyrtyen parannus Jumalan edessä.  Olet opettanut raamatullisina asioita, joita ei ole Raamatussa. Jotkut tietämättömät ja eksyvät menevät mukaan opetuksiisi.  Toivottavasti eivät.

Eräs (monien muiden asioiden lisäksi) opettamasi harha on joulunvietto.  Sinun on julkisesti itse kirjoitettava ja korjattava asia, ilmoitettava, että olet opettanut vastoin Jumalan Sanaa joulun suhteen.  Kirjoitit lehtesi etusivun otsikossa, että joulun vietto on raamatullista.  Tiedät aivan hyvin itsekin, etteivät alkuseurakunnan kristityt viettäneet kerran vuodessa toistuvia juhla-aikoja, joista heidät oli Golgatan työn kautta vapautettu (Gal. 4:10-11 ja Kol.2:16-17 ym.).  Lakiliiton varjokuvat saivat täyttymyksen ristillä.  Ne tulivat hengelliseksi, jokapäiväiseksi todellisuudeksi uskossa oleville.  Tämän kaiken Sinä tiedät. Miksi siis opetat tietoisesti väärin?

Pääasia kohdallasi kuitenkin on se, että nöyrryt Jeesuksen ja Hänen omiensa edessä tunnustamaan, ettet ole tässä vaiheessa vielä kykenevä olemaan alaikäisten opettaja.  Sinun on hyvä alkaa ottaa vastaan opetusta Kristuksen opin alkeista lähtien.

Weijo Lindroos Sofian katu 3 A 61
20100 Turku
Puh. 02-2 303 407 tai 040- 556 32 97
 


Lähettäjä: Reino Marjakangas Vastaanottaja: Weijo Lindroos Lähetetty: 19. helmikuuta 2001 21.04 Aihe: Vs: ODOTTAMASI VASTAUS

Oulu 18.2.2001

Hyvä Ystävä!

Kiitos lähettämästäsi sähköpostivastauksesta 18.2.2001 "useisiin lähettämiisi posteihin", kuten kirjoitit. Vuoronpäältähän me olemme postia lähettäneet, ensin Sinä, sitten minä jne. Olet lähettänyt etupäässä seurakunnalle kirjoittamiasi esitteitä ym. "vastauksinasi". Niihin vakaviin kysymyksiin, joita olen Sinulle esittänyt ja omiin kirjoituksiisi ja väitteisiisi perustellen vastannut, et ole yhteenkään vastannut etkä kommentoinut. Ei ollut vastauksia niihin asioihin nytkään! Kai minun on uskottava, ettet ole valmis "vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perstusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, pitäen hyvän omantunnon" (1 Pt 3:15s). Asenteesi kuitenkin "tällaiseen rauhanhäiritsijään" ilmaisit hyvinkin selkein sanoin ja kysynpä vain, mahtoiko omatuntosi säilyä siinä enää hyvänä?

Kun näin on, luonnollisesti minun on tehtävä tämän perusteella johtopäätökset. Koska julistuksesi ja toimintasi koskettaa monia muitakin ihmisiä, katson velvollisuudekseni ja oikeaksi julkaista tämänkin myös nettisivuilla. Minulla on riidastakin erilainen käsitys kuin Sinulla. Eihän vielä riitelystä ole kysymys, jos kahden kesken tai julkisesti keskustellaan perustellen asioista, joissa meillä on eri näkemys. Hengellisten kysymysten suhteen näen tällaisen julkisuuden ensiarvoisen tärkeäksi ja oikeutetuksi. Riidan puolelle asia kääntyi omalta puoleltasi, kun et katso voivasi alentua vastaamaan ystävällisessä, vaikkakin kriittisessä hengessä kirjoittamiini perusteluihin ja kysymyksiin. Sensijaan agressiivisesti pudottelet tuomioitasi henkilöstäni ja toistat väitteesi uudelleen harhaoppisuudestani ja asioista, joihin olen varsin perusteellisesti paneutuen ja Raamatulla perustellen vastannut ja osoittanut näkemyksesi vääriksi.

Niinpä johtopäätökseni on, ettet kykene kumoamaan Raamatun sanalla perusteluitani julistuksessasi ilmenevistä epäraamatullisuuksista, jotka olen kyseenalaistanut. Sensijaan vaadit minua uskomaan julistukseesi toistaen samat asiat uudelleen ja uudelleen aina jankutukseen asti vain oman auktoriteettisi ja oman asemasi perusteella Turun Jumalan Seurakunnan saarnaajana ja vanhimpana ja nojaten omaan "voiteluusi", johon itse näytät uskovan yli kaiken. Tämän päättelen esimerkiksi siitä, kun korostat, ettet puhu "omia mielipiteitäsi", vaan "Raamatun sana on mielipiteesi", eli ilmaiset sen, että kykenet mielestäsi täydellisesti ja puhtaasti käsittämään kirjoitetun Raamatun sanan ilman omia vaikutteitasi ja erehtymisen mahdollisuutta. Toisin ilmaistuna, että pidät profetoimistasi, mitä sananjulistus viime kädessä Pyhässä Hengessä julistettuna on, vastoin Raamatun sanaa (1 Kr 13:9), täydellisenä! Et siis mielestäsi "hairahdu puheessa", olet "täydellinen mies" Jaakobin sanoja lainatakseni (Jk 3:2)!

Samalla opetuksesi mukaan Turussa on vain yksi Jumalan seurakunta, jolla on ja voi olla vain yksi vanhimmisto, jonka johdossa olet. Toisin sanoen vaadit, että kaikkien uudestisyntyneiden uskovien siellä Turussa (ja kenties täällä Oulussakin!) tulisi tulla johtosi alaisuuteen, tulla "nollatilaan", tyhjentyä "kaikista omista mielipiteistään" ja tunnustaa Sinut tässä mielessä auktoriteetiksi, jos nämä uskovat mielivät olla täydellisesti Jumalan johdossa! Oletpa kohonnut tai korottanut itsesi ylen "isoiseksi" apostoliksi! Tule liukkaasti alas jalustaltasi, jos vielä suinkin ymmärrät ja voit, sillä muuten Herra tulee totisesti työntämään lampunjalkasi pois paikoiltaan, kuten kirjoitin sinulle edellisessä kirjeessäni varoituksena. Palautin lauseen takaisin internetjulkaisuun, koska asia on laajentunut koskettaman myös muita. "Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville" (la-pesiiliim, Jes 42:8, tarkoittaa tässä tekstiyhteydessä lähinnä Jumalan valkeutta ja tekoja ihmein ja merkein julistavia, mutta palvontaa vastaanottavia sananpalvelijoita, joita "jumalankuvina" varoitetaan!).

Olen jo siinä iässä (kohta 66 vuotta) ja suhteellisen pitkän tien uskovana (yli 61 vuotta, kun Herra ensimmäisen kerran minulle ilmestyi 4-vuotiaana) ja sananjulistajana (yli 45 vuotta) kilvoitellut ja vaeltanut ja monta tuulta ja myrskyä kokenut, etten voi enkä halua lähteä kumartelemaan ketään ihmistä ja ihmistekoa, en suurta enkä pientä. En Sinuakaan, olitpa kuka tahansa, iso apostoli tai pieni, millainen lienetkään, "se ei kuulu minuun, Jumala ei katso henkilöön" (Gl 2:6; 2 Kr 11:5; 12:11)! Sananjulistajana Sinua kunnioitan ja haluan Jumalan rakkauteen vedoten, en tuomioita lausuen enkä "mollaten", vetää Sinua takaisin Herran tahdon tielle, jos suinkin mahdollista.

Itseäni en pidä minään enkä ole asettanut itseäni "hyvin korkealle", kuten kirjoitit. Siitä minulla on todistuksena kirjoittamani tekstit, joita kuka tahansa lukiessaan huolellisesti voi tämän asian todeta.Herra on antanut minulle pasuunan suuhuni ja käskenyt sitä puhaltaa joka suuntaan Herran huonetta, seurakuntaa vastaan, koska he ovat hylänneet Herran liiton, Hänen Sanansa lähteen ja rakentelevat, kuka minkinlaisia vettä pitämättömiä vesisäiliöitään (Hoos 8:1, Jer 2:13). Tässä on "tosiasia vaikuttimistani tässä vaiheessa" ja eteenkinpäin, mikä "kaikkien on hyvä tietää", kuten kirjoitit!

Kun kirjoitin kastekirjasestasi, että se kenties menee uusiksi, en asettanut itseäni korkeampaan asemaan. Olin vain johdonmukainen sen sanoman suhteen, jonka kasteasiassa olen "pasuunaan puhaltanut"! Oletin, että luettuasi kastekirjoitukseni, tämän huomaat ja hoksaat kastenäkemyksesi minun kirjoitukseni taustaa vasten tarkasteltuna olevan itseasiassa edelleen kiinni samassa opetuksessa kastetoimituksen suhteen sen käytännön toteuttamisen eri vivahteista huolimatta, kuin katolinen, luterilainen ja ortodoksinen kirkko tai helluntaiherätys ja yleensä vapaat suunnat. Sama sakramentaalinen, kastetoimitukseen sidottu pelastuksen linja on teillä kaikilla riippumatta siitä, kastatteko uskovina tai ennen uskoa, lapsena tai aikuisena, joko kolmianaisuuden tai Jeesuksen Jeshuan) nimeen! Olisiko minun siis tullut vain hyssytellä, että onpa hyvä, että Sinäkin, Weijo, satojen muiden mukana, olet kirjoitellut kasteesta, kun samalla itse olen kirjoittanut siitä teidän kaikkien kasteopetuksen oleellista sisältöä vastaan. Enhän silloin olisi johdonmukaisesti uskollinen saamalleni tehtävälle! En itse asiassa olisikaan varma oman julistukseni oikeutuksesta!

Olen itse lukenut kymmeniä kastekirjoja, joita löytyy myös pitkä rivi hyllystäni ja vuosikymmenien saatossa päätynyt Raamatun äärellä, Herraa avuksi huutaen näkemykseen, että te kaikki teologit pienimmästä suurimpaan olette sivuuttaneet omassa viisaudessanne kasteen varsinaisen sisällön ja sekoitatte sen kastetoimitukseen, ikäänkuin se olisi sama ja samaa vaikuttava asia. Kuitenkin kautta sukupolvien yksinkertaiset kansanihmiset ja tavalliset mökkiläiset kilvoittelijat ovat Hengen köyhyydessään syvästi ymmärtäneet varsinaisen kasteen sisällön, joka on ahdas portti, ristin tie Jeesuksen seurassa, itselleen kuoleminen ja joka päivä ristin ottaminen eli suostuminen vanhan ihmisen kuolemaan, että uusi elämäkin pääsisi näkyviin. Tämä prosessi uskovan elämässä on todellinen kaste, Jumalan teko. Sen täytyy tapahtua jokaisessa ihmisessä, jos mieli uskovana pelastua ja saavuttaa uskon päämäärän, sielunsa pelastuksen.

Varsinainen kastetoimitus on uskovalle tehtynä merkki, sitoutuminen Jeesukseen kirkkaasti vanhan elämän hylkäämistapahtumaa julistavana, muttei minään synneistä, syntisyyden tilasta vapauttavana toimituksena. Niinkauan kuin ylösnousemukseen saakka uudestisyntyneessä kristityssä "vanha Aatu" kiehnää mukana, me tarvitsemme "pyytää hyvää omaatuntoa" ja kilvoitella siinä, että Henki hallitsisi meissä lihamme sijaan. Jos tässä saamme uskonkilvoituksemme suhteen kasvaa ja mennä eteenpäin, meitä riisutaan hengellisestä ylpeydestämme, omahyväisyydestämme ja omavanhurskaudestamme, pöyhkeilystämme, oikeassaolemisestamme jne., eli kuten Johannes Kastaja totesi: "Minun tulee vähetä ja Hänen lisääntyä!" Ensin risti, sitten kruunu! Tässä linjauksessa meillä taitaakin olla oleellinen ero! Kasteen sakramentaalinen linja, jota edustat, tekee toimituksella liian valmista ja korkeaa kristillisyyttä, kun taas tämä "alatien linja" ei ole niin kunniakasta vanhalle luonnollemme, mutta se vie varmasti perille. Onhan siinä pelastusvarmuutemme takaajana Kristus meidän sijastamme. Valitettavasti se on toisaalta tie, jolla omat "kastekirjamme" ja teologiamme joudumme panemaan matkan varrella useamman kuin kerran uusiksi!

Herralta saamani "pasuunan puhaltajan" tehtävän vuoksi minun ei tarvitse ryhtyä mittailemaan, kuka on "hyvin paljon pitemmällä uskonkilvoituksessaan ja asioiden tietämisessä". En suorita tätä tehtävää "itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä" haluan pitää toista (myös Lindemania ja Sinua) parempana kuin itseäni (Fil 2:3ss). Olkoon meillä Kristuksen mieli oman itsemme suhteen! Mutta tässä hengessä tahdon pasuunaa puhaltaa uskollisesti vartiopaikaltani ja niin lujaa, että se kuuluu sinne Turkuunkin asti ja keikuttaa sen verran uskovien ja Jeesukseen tunuustautuvien ihmisten elämän purtta, että väärät jumalat ja jumalankuvat kaatuvat ja uskovat kääntyvät takaisin Sanaan ja tottelevat sitä, ettei Herran tarvitse vihkiä Suomen Siionia tuhon omaksi (Mal 3:24)!

Tätä taustaa vasten, Herran työn tähden ja täyttääkseni oman tehtäväni, haluan ottaa selon, hyvä Veli, julistuksesi perusteista, enkä niinkään ole kiinnostunut sanoistasi, vaan voimasta, sillä "Jumalan valtakunta (herruus, kuninkuus) ei ole sanoissa, vaan voimassa" (1 Kr 4:19-20)! Joka tapauksessa olen pyrkinyt koettelemaan, kuten jo edellisessä kirjeessäni viittasin, onko se henki, missä puhut, Jumalasta. Tällä hetkellä en ole siitä kovinkaan vakuuttunut, että enää kuljet Jumalan Hengen viitoittamia polkuja! Huomaa kuitenkin, että tämä ei ole minulta tuomio, vaan varoitus ja kehoitus pysähtyä tarkistamaan ja tutkimaan asian tilaa. Tässä onkin arvostelun ja tuomion, tuomitsemisen, ero! Tuomitseminen on lopullisen arvion julistamista toiselle hänen tilastaan.

Kun kirjoitit, etten ole "tässä vaiheessa vielä kykenevä olemaan alaikäisten opettaja", ja että minun "on hyvä alkaa ottaa vastaan opetusta Kristuksen opin alkeista lähtien", taisitkin lausua minusta tuomion. Siksi haluan Sinua muistuttaa Paavalin opetuksesta 1 Kr 4:1-5, jonka päällekirjoituksena vanhemmassa käännöksessä on:

Apostoli näyttää, että opettajat ovat Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoita ja ainoastaan Herran tuomittavia 1-5

"Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sillä ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra."

Niinpä en minäkään vähät välitä tuomiostasi kohdallani. Ei minulla ole mitään tunnollani enkä missään tapauksessa opeta "tietoisesti", kuten väität, väärin. Siksi minun ei ole tarvis tässä asiassa itsekään tuomita itseäni. Minun tuomitsijani on Herra!

Ystävällisin ja siunaavin terveisin

Reino Marjakangas

Ota kantaa!

Takaisin ylös


© Copyright Lähetyspalvelu - Mission Service ry