Suuhusi Pasuuna


NUMERO 3
(1/1996)

Lehden etusivulle ** lehti 1 lehti 2*lehti 3 lehti 4 lehti 5 lehti 6 lehti 7 lehti 8 lehti 9 lehti 10



Ekstaasin henki

He ovat juovuksissa, vaikkeivät viinistä, hoipertelevat, vaikkeivät väkijuomasta. Sillä Herra on vuodattanut teidän äällenne raskaan unen hengen (ruuach tardeemaa) ja sulkenut teidän silmänne - profeettanne, ja peittänyt teidän päänne -näkijänne. Niin on kaikki ilmoitus teille niinkuin lukitun kirjan sanat.. Ja Herra sanoi: Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä. (Jes 29:9-11,13).

Ylläoleva Jesajan profeetallinen sana Juudan hengellisestä sokeudesta sopii erittäin hyvin myös meidän aikaamme. Alkutekstin sanan tardeemaa Septuaginta on kääntänyt kreikaksi sanalla katányyksis, uneliaisuus. Tämä on kuitenkin väärä käännös, sillä tekstissä ei puhuta uneliaisuudesta, vaan hurmoksesta. Tardeemaa esiintyy myös 1Ms 2:21 ("raskaaseen uneen") ja siinä Septuagintan käännös on ékstaasis, hurmos, ekstaasi. Sama sana esiintyy UT:n alkutekstissä Pietarin ja Paavalin joutuessa hurmoksiin pakanalähetystä koskevien näkyjen edessä (Apt 10:10; 22:17).

Septuagintan väärä käännös on tehnyt Jesajan tekstin vaikeaselkoiseksi ymmärtää. Jesaja puhuu nimenomaan Herran vuodattamasta Hengestä, joka vaikuttaa uskonnollisissa, mutta sydämeltään kääntymättömissä ihmisissä epätervettä hurmoksellisuutta, sokaisee profeettojen ja hengellisten johtajien silmät ja sulkee Sanan, niin ettei se avaudu.

Tämä on nähtävissä erityisen selvästi ns. torontolaisuuden ympärillä käydystä keskustelusta. Yleensä nähdään vain kaksi vaihtoehtoa, ilmiö on joko Jumalasta tai saatanasta. Molemmat näkökulmat ovat vääriä! Ilmiötä selitettäessä painopiste tulee asettaa ihmiseen itseensä. Jumala (ei saatana!) on vuodattanut Henkensä koko ihmiskunnan päälle yhtä tarkoitusta varten: että ihmiset huutaisivat avuksi Herran Jeesuksen Nimeä ja pelastuisivat. Ellei näin pääse tapahtumaan, vaan ihmiset hylkäävät Raamatun sanan ja haluavat pitää kiinni omista uskonnollisista käsityksistään ja seremonioistaan, sama Jumalan Henki, joka luo uudeksi, päinvastoin paaduttaa ja ihmisen oma sielullisuus kaikkine ilmiöineen eksyttää hänet omatekoisen jumalanpalveluksen äärelle. Kun Hengen taivaallisen sateen aika menee ohi, maa, jonka olisi tullut tuottaa Hengen kasvua ja elämää, paljastuukin orjantappuroita kasvavaksi Baabelin sekoitukseksi, joka tuhotaan (Hebr 6:7s).

Tärkeää on tehdä oikeat johtopäätökset. Nykyisen hengellisen liikehdinnän raitistaminen epäterveistä ilmiöistä ei auta, elleivät uskovat halua sydämestään kääntyä Jeesuksen ristin vihollisuudesta Hänen seuraajikseen. Suuhusi Pasuuna-lehden kolmas numero, joka on kädessäsi, haluaa tässä asiassa puhaltaa selvän äänen.
Reino Marjakangas

Takaisin ylös

ANNA PALAUTETTA




Eliaan tehtävästä lopunaikana

Muistakaa minun palvelijani Mooseksen laki, jonka minä Hoorebilla hänelle säädin koko Israelia varten käskyiksi ja oikeuksiksi.

Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata, vihkisi sitä tuhon omaksi (Mal 3:22-24).

Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan. (Lk 1:17)

Hepreankielisen Malakian kirjan viimeinen sana on cheerem. Sana tarkoittaa tuhon omaksi vihittyä, perikatoa. Se on niin voimakas sana, että Septuagintan kääntäjät vaihtoivat jakeiden 24 ja 22 paikkaa, ettei koko profeettakaanon päättyisi kiroukseen. Juutalaisetkin neuvoivat lukemaan jakeen 23 toistamiseen jakeen 24 jäljessä. Perikadosta ei kuitenkaan pelasta jakeiden vaihtaminen tai toistaminen uudessa järjestyksessä. Sen voi välttää vain yhdellä tavalla. Kansan keskuudesta on poistettava kaikki cheerem, tuhon omaksi vihitty, muutoin koko kansa joutuu perikatoon. Jokaiselle rehelliselle Raamatun lukijalle tämä käy täysin selväksi, jos hän tahtoo ottaa Mooseksen tooran, opetuksen, – mikä on itse Jumalan säätämä koko Israelia, siis Jumalan kansaa varten, – todesta. Siksi Herra profeetan kautta kehoittaa muistamaan ja pitämään mielessä Mooseksen laki (toora). Tooran opetuksen mukaan tuhon omaksi vihittyä, mitä hyvänsä, "olipa se ihminen tai eläin tai perintömaa, älköön myytäkö älköönkä lunastettako; sillä kaikki vihitty (cheerem) on korkeasti pyhää, Herran omaa. Ihmistä, ketä hyvänsä, joka on tuhon omaksi vihitty (cheerem), älköön lunastettako, vaan hänet surmattakoon" (3 Ms 27:28s). Israelin, Jumalan omaisuuskansan keskuudessa tuhon omaksi vihittyä ei siis voinut säilyttää, sitä ei voinut myydä eikä lunastaa, vaan se oli poistettava ja hävitettävä, muutoin koko kansa joutui saman tuomion alaiseksi. Joosuan kirjan 7. luvussa kerrotaan Aakanin rikkomuksesta, jonka seurauksena Israel ei voinut kestää vihollisen edessä. Aakan antoi kunnian Jumalalle ja tunnusti rikkomuksensa tietoisena siitä, että hän samalla tuomitsi itsensä syypääksi kuolemaan. Mutta samalla hän pani toivonsa Jumalaan, joka kuolleet herättää. Niinpä tuomion täytäntöönpanopaikasta, Aakorin laaksosta tuli profeettain julistuksessa (Hoos 2:17) toivon ovi. Profeetta Malakiankin julistuksessa ainoa toivo on profeetta Elian tulo ennen Herran päivän tuomiota. Hän tulee vaikuttamaan niin, että cheerem (vrt. hereettinen) poistetaan Jumalan kansan keskuudesta. Hän kiinnittää katseen Messiaaseen, Jumalan Karitsaan, joka yksin voi poistaa synnin kirouksen ihmisen elämästä. Se ei tule tapahtumaan kuolemantuomion peruutuksen kautta, vaan ristin kautta. Vanha ihminen, liha ja veri, ei voi periä Jumalan valtakuntaa, se on kuoletettava tekoinensa tieltä pois, jotta uusi ihminen voisi nousta ylös. Erityisesti lopun aikana kuitenkin tämä ristin sanoman julistus pahennuksensa takia on vesitetty, niin että cheeremillä sekoitettua hengellisyyttä uhkaa Baabelin tuomio, tuhon omaksi vihkiminen. Herra on kuitenkin luvannut ennen sitä lähettää profeetta Elian, joka tulee kääntämään uskovien sydämet niin, että he sanoutuvat kaikesta tuhon omaksi vihitystä irti, vaikka se merkitseekin, niinkuin Jeesus sanoi, elämänsä kadottamista tässä elämässä (Lk 17:33). Tarkastelkaamme lähemmin, kuinka tämä tapahtuu.

Palaako Elia henkilökohtaisesti kuoleman rajan takaa? Näin tämän ovat monet Raamatun tutkijat ja selittäjät käsittäneet kautta aikojen. Enkelin ilmoituksen mukaan Johannes Kastaja tulee kuitenkin esiintymään "Eliaan hengessä ja voimassa" – ei siis itse Eliana. Kun Johannekselta henkilökohtaisesti kysyttiin, oliko hän Elia, hän vastasi kieltävästi (Jh 1:21). Jeesus sanoi Johanneksesta: "Jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva". Elian uudessa tulossa on siis kysymys sanoman, ei henkilön vastaanottamisesta tai torjumisesta. Johannes sanoi olevansa Jesajan ilmoittama Huutavan ääni, kool kooree, erämaassa. Kooree ei ole heprean kielessä ainoastaan partisiippimuoto huutaa-verbistä (huutava, nykyheprean preesens huutaa), vaan se tarkoittaa erästä peltopyyn sukulaista, sinänsä mitätöntä lintua (suom. kirkuja, huutaja), joka epämiellyttävällä kirkunallaan harvaan asutuilla seuduilla, erämaassa ja kylien liepeillä saattaa vielä nykyäänkin häiritä kunnon ihmisten rauhaa. Tällaiseen vuorilla jahdattavaan, vähäpätöiseen rauhanhäiritsijään, peltopyyhyn Daavidkin vertasi itseään Saulin häntä vainotessa (1Sm 26:20). Niin myös Johannes Kastajan imagoon tämä merkitysvivahde sopi hyvin. Hän sanoi itsestään: "Minun tulee vähetä!" Vielä on tällä samalla kaaraa-verbillä merkitys saarnata, julistaa (Jes 40:6) eikä se suinkaan tarkoita hyvin kultivoitujen ja muotopuhtaiden saarnojen esittämistä. Pikemminkin saattaa se tekopyhien ja muotojumalisten korvissa kuulostaa enempi häiritsevältä kirkunalta. Jumalan Henki on kuitenkin näin nähnyt hyväksi kanavansa valita. Tässä kool kooree:ssa, Huutavan äänessä kuuluu Elian ääni. Sanoman sisältö on pääasia ja jos sitä ei osata kuunnella, kompastuksen aiheita kyllä löytyy aina sanoman tuojan henkilöä myöten.

Lupaus Elian lähettämisestä ennen Herran päivän tuloa tarkoittaa siis Jumalan Hengen ääntä lopun aikana ja sen sanoman julistamista, minkä tehtävänä on kääntää uskonnollisessa sekamelskassa, molemmille puolille ontuvien (Baal ja Jahve, Herra, 1 Kn 18:21) uskovien mielet palvelemaan yksin Herraa. Herran palveleminen merkitsee Hänen sanansa vakavasti ottamista ja siitä yksin elämistä. Se merkitsee kertakaikkista irtisanoutumista kaikesta cheeremistä, tuhon omaksi vihitystä. Tämä näkyy kaksiosaisesta profeetallisesta sanasta "hän on kääntävä jälleen isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen".

Isien sydämet kääntyvät lasten puoleen. Tässä profeetallisessa sanassa ei voi olla kysymys pelkästään perhe-elämän eheyttämisestä, sovinnosta isien ja lasten välillä. Se ei riittäisi poistamaan synnin kirousta ja tuomiota ihmisten elämästä. Heti rinnan Johanneksen toiminnan myötä alkaa ihmisiä siirtyä Jeesusta seuraamaan. Näille, jotka uskovat Häneen, Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi (Jh 1:12). Juuri näiden lasten, Jeesukseen uskovien puoleen isien sydämet tuli kääntyä. Johannes kiinnitti katseensa Jeesukseen sanoen Hänen olevan Jumalan Uhrikaritsan, joka verellään tulee lunastamaan kansan Egyptin, se on synnin orjuudesta. Johannes kehoitti seuraamaan Häntä. Hyvin todennäköisesti Johannes kasteensakin toimitti Jeesuksen nimeen. Tilan puutteen vuoksi emme tätä asiaa voi tässä tarkemmin perustella, mutta palaamme siihen toisessa yhteydessä myöhemmin. Tärkeää on nähdä Johanneksen päätehtävä saattaa Messias julki Israelille (Jh 1:31), sillä Messiaan tehtävänä oli koota yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset (Jh 11:52). Juuri isät, joilla tarkoitetaan Israelin hengellisiä johtajia, lain ja kirjoitusten asiantuntijoita ja opettajia, todellisia isien perinnön vaalijia, tunsivat kirjoitusten perusteella tämän Messiaan tehtävän. Isien tuli kääntyä tarkkaamaan Messiaan seuraajia, lapsia ja kääntyä vanhurskasten mielenlaatuun voidakseen tunnistaa heidän kauttaan Kirjoitusten lupaaman Israelin Vapahtajan, joka voi heidätkin päästää "isiltä peritystä turhasta vaelluksesta" Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Isienkin täytyi nöyrtyä lasten kaltaisiksi, muutoin heilläkään ei ollut pääsyä taivasten valtakuntaan (Mt 18:3). Oppineen Nikodemuksen kanssa heidänkin täytyi syntyä uudesti, ylhäältä. Yksinomaan oppineisuutensa varassa kukaan ei voi edes nähdä Jumalan valtakuntaa, saatikka päästä sinne sisälle (Jh 3:3,5).

Mikä viesti ja tehtävä isillä on kääntyessään lasten puoleen? Isien tehtävänä on kiinnittää lasten sydämet alun alkaen Kirjoitusten sanaan, isien ja profeettain kautta saatuun opetukseen. Tämä on ollut kirjanoppineiden tehtävä kautta aikojen ja tulisi olla sitä nykyäänkin. Heidän tulee sitoa uskovien sydämet lujasti Raamatun sanaan, jonka kautta Isä opettaa lapsiaan ja vetää Jeesuksen tykö (Jh 6:44-45). Sensijaan heidän tehtävänsä ei ole sitoa lapsia itseensä eikä oman auktoriteettinsa alaisuuteen, niinkuin tänä päivänä valitettavasti mitä suurimmassa määrin tapahtuu. Nöyrtyessään lasten kaltaisiksi he ovat suostuneet Jeesuksen opetuslapseuteen samalle tasolle, samaan riippuvuussuhteeseen kaikkien muiden Jumalan lasten kanssa. Samalla he ovat luopuneet ylemmyydentunnostaan ja ylpeydestään korkeampaan "teologiseen kastiin" kuuluvana valiojoukkona, jotka muinaisten fariseusten tavoin ajattelevat, että "kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu" (Jh 7:49). Isillä ja kirjanoppineilla ei myöskään oppineisuutensa ja tietojensa perusteella enää ole hallussaan "Daavidin avaimia", valtaa sitoa ja päästää (Mt 11:25; 16:18s). Sen vuoksi heidän johtopäätöksensä ja käsityksensä Jumalan valtakunnassa vallitsevasta opista ja järjestyksestä eivät välttämättä ole oikeita. Julistamiseen sallituksi ja kielletyksi tarvitaan lapsenmielisyyttä ja Pyhä Henki (Lk 10:21; Jh 20:22s). Tässä suhteessa tarvitaan toisensuuntaista liikettä: lasten on rohkeasti käännyttävä isien puoleen omalla sanomallaan.

Johannes Kastaja vaikutti julistuksellaan isien sydänten kääntymisen lasten puoleen enkelin ennustuksen mukaisesti (Lk 1:17). Sen jälkeen kool kooree’n kantaja, Jeesuksen edelläkävijä sai rauhanhäiritsijänä taivuttaa päänsä mestaajan pölkylle. Kool kooree, Huutavan ääni ei kuitenkaan vaiennut. Elian tehtävän jälkimmäinen puoli, nimittäin lasten sydänten kääntäminen heidän isiensä puoleen, mistä enkelin ennustuksessa Johannes Kastajasta ei erikseen vielä mainittu, kuuluu erityisesti lopun aikaan. Oman aikamme iltahämärissä meille annetaan tilaisuus, mikäli vain itse haluamme, kuunnella sen ääntä. Silloin lapset saavat sanoman, jonka kanssa he rohkeasti tulevat kääntymään isien puoleen. Se on välttämätöntä, että jälleen nähtäisiin ero jumalattoman ja vanhurskaan välillä, "kuka on palvellut Jumalaa ja kuka ei ole Häntä palvellut" (Mal 3:18) ja ettei koko maata, vanhurskaita yhdessä jumalattomien kanssa tuomittaisi perikatoon. Niinpä myöskin pyöveli saanee sen myötä lisää työtä.

Lasten sydämet kääntyvät heidän isiensä puoleen. Mitä tämä tarkoittaa? Jeesus sanoi, että "Elia tulee ja asettaa kaikki kohdalleen" (Mt 17:11). Tämä kohdalleenasettaminen, kuntoonsaattaminen (kreik. àpokatastásis, asioiden ja olosuhteiden ennalleensaattaminen) tapahtuu ennen Jeesuksen toista tulemista (Apt 3:21). Tämä koskee nimenomaan seurakunnan oppi- ja järjestyskysymyksiä. Näitä on kirkkohistorian aikana kerran jos toisenkin jälkeen yritetty panna järjestykseen, mutta huonolla menestyksellä. Elian henki on tukahdutettu kuoliaaksi vaikenemisella tai sitten parjauksilla, erottamisilla, hajoituksilla, harhaoppisyytöksillä, pannaan julistuksilla, kirkollisella tai maallisella vallankäytöllä veristen vainojen myötä. Niinpä tämä marttyyrien veri on löydettävissä kaikista kirkkokunnista luterilaista kirkkoa myöten eikä vapaatkaan suunnat ole siitä puhtaat. Verenvioista ei Jumala julista puhtaaksi muuta kuin ne tunnustamalla ja hylkäämällä ja sanoutumalla niistä julkisesti irti, mutta sellaiseenhan ei millään laitos- tai laitostuneella kirkolla tai seurakunnalla näytä olevan varaa. Tämä on hyvin vakava asia, sillä Raamattu julistaa tuomion porttokirkosta, josta "on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut"

(Ilm 18:24). Jos edellämainitut tukahduttamisyrityksetkään eivät ole auttaneet, vaan jokin raamatullinen oppi on läpäissyt vastustuksen ja saanut jalansijaa, sen on saatana hyvin äkkiä turhentanut ja haalistanut maallistumisen myötätuulessa merkityksettömäksi "tunnustuskirjadokumentiksi", johon kyllä mielellään aina vedotaan, mutta joka on jo aikoja sitten lakannut vaikuttamasta kirkon ja seurakunnan keskellä uutta elämää. Näin on käynyt monille uskonpudistusajan hengellisille löydöille. Kirkkojen ykseyden nimissä niistä nykyään kyetään "keskustelemaan" pohja pois joko kompromisseilla tai hyväksymällä oppilauselmiin yhteinen sanamuoto, mutta sallimalla samalla kunkin kirkkokunnan antaa yksityisille sanoille ja asioille oma merkityssisältö. Mainittakoon äskettäin hyväksytty ns. Porvoon julistus tästä hyvänä esimerkkinä. Tälläinen näkyvän ykseyden etsiminen ei johda muuhun kuin porttokirkon syntymiseen. Naurettavakin piirre tässä on se, että pääkirkon, katolisen kirkon itsensä ei näytä tarvitsevan omista opeistaan mistään tinkiä, mutta muut, siitä erilleen ajautuneet kirkkokunnat suorittavat kilvan hyvinkin näkyviä uhrauksia periaatteistaan ja opeistaan paavin peräänkuuluttaman näkyvän ykseyden eteen. Onko niin, että porton tyttärille on tullut voittamattoman kova imu palata takaisin äitiporton helmoihin. Todellisten Jeesuksen seuraajien tulisi herätä, ennen kuin se on liian myöhäistä!

Oppi- ja järjestyskysymyksien ennalleen ja kohdalleen saattamiseen löytyy kuitenkin toinen tie ja se sisältyy Elian tehtävään ja ohjelmaan kääntää lasten sydämet heidän isiensä puoleen. Kun Johannes Kastaja tuli Elian hengessä erämaasta ja ilman "kirkollisia" valtuuksia rupesi kastamaan ihmisiä Jordan-virrassa, hän itse asiassa kehoitti ihmisiä sanoutumaan sen kautta irti kaikista aikansa hengellisistä ja uskonnollisista suunnista ja sidonnaisuuksista, voisi sanoa aikansa "kirkollisuudesta", jopa väärästä Aabrahamin lapseuden korostuksista ja kääntymään Messiaan puoleen Häntä seuraamaan. Syntyi lyhyessä ajassa hyvin voimakas hengellinen liikehdintä, kun ihmisiä tuhatmäärin vaelsi Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Liikehdintä alkoi siinä määrin yllättäen, etteivätIsraelin silloiset hengelliset isät, Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset (Mt 23:2) ehtineet sitä vastalauseillaan heti alkuunsa tukahduttamaan, vaan joutuivat muun kansan myötä vaeltamaan Johanneksen julistusta kuuntelemaan. Suurin osa heistä ei kuitenkaan uskonut Johannesta ja aivan ymmärrettävistä syistä. Johannes ilman ‘kirkollisten viranomaisten’ valtuuksia vaati jokaista kääntymään entisestä elämäntavastaan, muuttamaan mielensä ja sanoutumaan irti kaikesta entisestä, myöskin uskonnollisista tukipylväistä, joista tärkein oli valittuun kansaan, Aabrahamin lapsiin kuuluminen. Ne ei riitä Jumalan tahdon tekemiseen. Senvuoksi niistä on sanouduttava kertakaikkisesti irti. Kaste Jordanissa oli tästä ulkonaisena merkkinä. Tämä oli Jumalan vaatimus valittuun kansaan, sen ajan uskoviin nähden ja se merkitsi punaista vaatetta, kuin taisteluhansikkaan heittämistä vasten ylipappien, vanhinten ja hengellisten johtomiesten kasvoja. Johanneksen toimintahan leimasi heidät opettajina ja Jumalan tahdon välittäjinä vääriksi opettajiksi ja asetti samalla heidän virka- ja valta-asemansa Daavidin avainten haltijoina vähintäänkin kyseenalaiseksi! Ainoastaan, jos he olisivat tunnustaneet Johanneksen (tai Jeesuksen) Kristukseksi, Eliaksi tai profeetaksi, josta Mooses oli puhunut (Jh 1:25, 5Ms 18:18s), olisivat he voineet säilyttää kasvonsa. Mutta sitähän he eivät suostuneet joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tekemään. Mutta Johanneksen kaste oli taivaasta. Jeesus sanoi sen olevan Jumalan vaatimus ja tahto silloisille valitun kansan jäsenille, Jumalan lapsille: "Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta" (Lk 7:30).

Lopun aikana, jota elämme, tulee asetelma olemaan vastaavanlainen. Nykyajan kirjanoppineiden, teologien ja kirkonjohtajien taholta ei Elian ääntä tulla kuulemaan. Valitettavasti ei myöskään nykyajan fariseusten, Raamatun sanasta kiinnipitävien ns. raamatullisen linjan kannattajien ja Raamatun puolesta kiivailevien ja fundamentalistien suusta sitä tulla kuulemaan. Niin elintärkeää kuin Raamatun sanasta kiinnipitäminen onkin, se ei riitä, sillä Jeesus varoittaa: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän" (Jh 5:39-40). Niinikään Elian hengessä ei tule minkään kirkon tai paikallisseurakunnan keskeltä nousemaan profeettaa. Huutavan Ääni kuullaan lopun aikanakin erämaasta käsin, leirien ulkopuolelta. Tämän äänen kuulevat Jumalan lapset, Jeesuksen tosi seuraajat kaikkialla Baabelin virtain vierillä, Babylonian uskonnollisen sekoituksen keskellä ja lähtevät liikkeelle. Tämä ääni kohtaa heitä ilmestyksen Henkenä niin, että asiat, joita isät eivät ole kyenneet 2000 vuoden aikana ratkaisemaan, asettuvat kohdalleen. Kaste- ja ehtoollisopit, seurakuntaopit, oppi kolminaisuudesta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, avainten valta, ym:t kiistoja aiheuttaneet asiat kristittyjen ykseyskysymyksiä myöten kyetään ratkaisemaan.

Yhteyden rakentaminen isien ja lasten välille on välttämätöntä. Isien kääntyessä lasten puoleen heidän yhteinen kohtaamispaikkansa on uskon yhteys Jeesukseen, pelastus ja uusi syntyminen, uusi elämä Kristuksen yhteydessä. Tätä uutta elämän yhteyttä ei kuitenkaan voi ylläpitää ilman ristiä, ilman vanhan ihmisen kuolemaa. Risti loi taistelutilanteen, mikä etäännytti uudestaan isät lapsista, nykykielellä sanottuna papit kirkkokansasta. He säilyttivät edelleen tiedon avaimen (Lk 11:52) hallussaan ja valta kristillisessä seurakunnassa siirtyi kirjanoppineiden käsiin. Sitomis- ja päästövalta, oikein ymmärrettynä hengelliset ja opilliset johtopäätökset Jumalan valtakunnan sisälle päästävistä ja siellä vallitsevista asioista, eli ns. Jumalan valtakunnan avainten valta niinikään siirtyi Pyhältä Hengeltä uudelleen kirjanoppineiden ja teologien käsiin. Olihan heillä teologinen tieto, mikä arvioitiin pätevämmäksi kriteeriksi kuin epävarma Hengen vaikutus vieläpä useimmiten oppia saamattomien ihmisten kautta! Kun toisaalta Pyhän Hengen vaikutus pysyy vain niiden yllä, jotka Häntä tottelevat (Apt 5:32) ja näitä tottelevia Jumalan lapsia on aina ollut kovin piskuinen joukko, ei ole ihme että vallankäytön kiusaus nousta oikeudellisesti hallitsemaan yli toisten uskovien ja kristittyjen ryhmien kävi ylivoimaiseksi. Tältä pohjalta versoivat erilaiset oppikäsitykset ja niiden myötä oppiriidat, syntyivät kirkkolaitokset, jotka saivat otteen yhä suuremmista kansanjoukoista. Määrätynlainen jännite papiston ja teologien (isien) ja toisaalta riviuskovien (maallikkojen) välillä muodostui pysyväksi ilmiöksi kristikunnan keskellä. Kirkkohistoria tietää kertoa monista tämän jännitteen purkamisyrityksistä. Välillä on suunta ollut "isistä lapsiin", välillä "lapsista isiin". Kuitenkin lopullinen yhteys on jäänyt saavuttamatta.

Hyvä esimerkki suunnasta "isistä lapsiin" on uskonpuhdistusajan teologien, etunenässä Martti Luther, kääntyminen kansan puoleen julistaen Raamatun ylimmäksi auktoriteetiksi paavin, kardinaalien ja pappien sijaan. Pian tämä periaate jäi kuitenkin enempi paperille ja tunnustuskirjoihin kirjattuna kauniiksi ajatukseksi. Käytännössä Wittenbergin teologit aikaa myöten pidättivät itsellään todelliset avaimet oppikysymysten ratkaisemiseksi ja delegoivat aikaisemmin kiivaasti torjumansa kirkon ja paavin harjoittaman tuomiovallan käytön maallisille ruhtinaille ja viranomaisille. Tämä tapahtui jopa silloin, kun he itse langettivat (tietenkin Raamatun auktoriteettiin vedoten) tuomioita ja vaativat maallisen esivallan panemaan ne täytäntöön. Niinpä mm. Lutherin ja Melanchtonin toimesta tuomittiin monta ns. kastajaa roviolle tai hukutettavaksi ja näin voimakeinoin tukahdutettiin kansan ja uskovien syvien rivien keskellä virinnyt elävä harrastus Raamatun kirjoituksiin ja sitä myötä saatu elävä uskon kokemus. Näin isien yhteys lapsiin jäi toteutumatta. Vanhat oppirakennelmat järkeisoppeineen ja monta kertaa suoraan pakanallisista mysteeriuskonnoista peräisin olevine toimituksineen jäivät säilymään vain vähäisin muutoksin myöskin protestanttisissa kirkoissa.

Kauniina esimerkkinä suunnasta "lapsista isiin" voimme mainita oman maamme herätyshistoriasta "petäjävapriikin koulussa" oppinsa saaneen Paavo Ruotsalaisen, jonka puoleen monet papit ja teologit kääntyivät, ei suinkaan opettamaan, vaan oppia saamaan ja kuuntelemaan "erämaan profeetan" julistusta ja neuvoja. Ruotsalaisella olikin todellinen Pyhän Hengen vaikuttama päästö- ja sidesana moniin Jumalan valtakuntaa koskeviin asioihin. Se oli kaukana nykyään kaikkiin hengellisiin piireihin levinneestä synninpäästörituaalista (sakramentalisoitu rippi- ja synninpäästökäytäntö), josta on tullut todellisen "Kristuksen sisällisen tunnon" korvaava toimitus. Pian kuitenkin kansan syvistä riveistä pulppuavaa Hengen huutavaa ääntä lakattiin kuuntelemasta ja valta siirtyi jälleen "ukoilta" pappien ja teologien käsiin.

Yhteys isien ja lasten välillä ei ole mikään yhdentekevä asia. Isien vallanhalu tuhoaa toistuvasti karismaattisuuden ja toisaalta lasten karismaattisuus ilman isiä ohjautuu ulkopuolelle Sanan. Yhteyden kuntoonsaattaminen ennen Jeesuksen toista tulemista on välttämätöntä. Elian Hengen herättävästä vaikutuksesta lapset, tavalliset ruohonjuuritason uskovat kääntyvät hengellisten isien, teologien ja hengellistä valtaa käyttävien puoleen ilmestyksen Hengessä osoittaen, miten asiain, oppien ja hallinnollisten käsitysten tulisi olla Kristuksen verellään lunastamassa Jumalan seurakunnassa. Silloin paljastuvat monet jopa vuosisatoja oikeina pidetyt opit ja käsitykset todellisiksi cheeremeiksi, tuhon omaksi vihityiksi, jotka poistetaan Jumalan kansan keskuudesta.

Kristuksen Hengellä täytetyt ja Hänelle kuuliaiset Herran omat tulevat näissä asioissa käyttämään todellista sitomis- ja päästövaltaa. Tällä emme tarkoita nykyisin käytössäolevaa, usein mielivaltaista ja summittaista syntien anteeksiantamisen julistusta, missä julistaja ei useimmiten edes tiedä, mitä on tekemässä, vaan uskoo sokeasti ja itse asiassa vastuuttomasti Pyhän Hengen automaattiseen mukanaoloon ja vaikutukseen. Tällaista automaatiota ei Herra ole käskenyt toimittamaan, vaan Hän edellyttää palvelijoidensa olevan siellä missä Hän itse on toimittamassa Hänen asioitaan (Jh 12:26). Jumala ei ole sitoutunut kenenkään komennettavaksi tai rengiksi, joka määrättyjä rituaaleja tai toimituksia tekemällä saadaan toimimaan halutulla tavalla. Tällaisen luontoteologian (sakramentalismin) tausta ei ole Raamatussa, vaan mysteeriuskonnoissa ja mystiikassa. Asiat tulee ratkaista sallituiksi ja kielletyiksi niin, että taivaskin on samaa mieltä.

Parhaimmisto hengellisistä johtajista ja teologeista, ne, jotka ovat uudestisyntyneitä ja nöyriä Herran omia, kuuntelevat ja ottavat vastaan lasten sanoman ja liittyvät heihin mukanaan tiedon avaimet. He palauttavat jälleen kuultuansa Pyhässä Hengessä ratkaistut hengelliset totuudet Raamatun arvovallan takaisin kansalle ja luopuvat väärästä vallankäytöstään. Näin Kristuksen Henki saa Hänelle kuuluvan aseman ja Kristus itse pääsee hallitsemaan kaikessa. Cheeremillä sekoitettu yhdistynyt laitoskirkko tuhotaan, niin myös Antikristus joukkoineen ja Herra on oleva kaikki kaikessa. Näin pääsee tapahtumaan, kun isät palaavat päätehtäväänsä jakamaan tietonsa ja kokemuksensa lasten kanssa, mutta antavat samalla kunnian Pyhälle Hengelle kuuntelemalla lapsia niissä asioissa, jotka taivaan ja maan Herra "on salannut viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille" (Mt 11:25). Lapset puolestaan tunnustavat, että ilman isiä ja heidän asiantuntemustaan Pyhä Henki ei heissä pääse kontrolloimaan ja ohjaamaan heitä terveeseen hengelliseen elämään ja varjelemaan lahkoutumiselta. Näin seurakunta, Kristuksen ruumis pääsee tervehtymään ja valmistautumaan ylösottoon.

Israelin kansan lopullinen kääntyminen on myöskin kiinni tästä Eliaan sanomasta. Cheerem poistuu vasta, kun kansa kääntyy Jeesuksen luokse ja ottaa Hänet Messiaanaan vastaan (ks. teesi 5 takasivulta). Mutta tämä tapahtuu vasta, kun Eliaan henki pääsee poistamaan kristikunnan syviä rivejä myöten kompastukset tämän kansan kääntymisen tieltä. Sellaisista mainittakoon erityisesti kolminaisuusoppi, joka on syvässä ristiriidassa juutalaisen tunnustuksen (5Ms 6:4) kanssa ja siksi sen yli tosi juutalainen ei koskaan tule hyppäämään. Kolminaisuusoppi on aito cheerem, johon on ympätty monet sinänsä oikeat Raamatun totuudet inhimillisen järjen ja logiikan avulla, muttei jumalallisen ilmestykseen perustuvana. Siksi se yli Kirjoitusten menevänä himmentää Kristuksen pelastustien ja on itse asiassa spiritistinen oppi "tietäessään" Jumalan olemuksesta enemmän, mitä Herra itse Raamatussa on katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa. Toisena kompastuksenaiheena mainittakoon kirkkojen sameissa vesissä liikkuvat kasteopetukset, joista itse asiassa ristin pahennus on poistettu ja siten estää (ortodoksi)juutalaista tulemaan ristiinnaulituksi Kristuksen kanssa omine lakihurskaine perinteineen.

Takaisin ylös

ANNA PALAUTETTA




Rajankäyntiä

Kysymyksiä ja vastauksia
Nimimerkille MR!

Kirjoititte:

"Kirjoituksissanne on mielestäni paljon asiaa ja hyvääkin, mutta ainakin hajoitusmentaliteetti niistä huokuu. Eikö pitäisi painottaa, että jokainen missä srk:ssa tai yhteisössä onkin, etsisi syvemmin Jumalan ja Pyhän Hengen yhteyttä ja Sanan totuuksia. Tekisi parannusta kaikista virheistään ja synneistään Jeesuksen veren uudistavan voiman kautta alkaisi uutta elämää Kristuksessa Jeesuksessa. Eikö ole jo tarpeeksi hajoitusta tapahtunut, eikä sen syvempää kristillisyyttä ilmene niissä uusissakaan srk:issa eikä yhteisöissä. Ilman Pyhän Hengen ja Jeesuksen veren puhdistavaa voimaa kaikki on ihmismielen ja järjen touhua."

Jeesuksen verellään lunastamaa laumaa en ole hajoittamassa, vaan kutsumassa takaisin palkkapaimenten ja vallanpitäjien armoilta Herran Jeesuksen seuraan. Mutta totta on, että Herra on käskenyt rajusti hyökätä kaikkia perkeleen pystyttämiä valhekristillisyyden suojavarustuksia vastaan, niinkuin Hoos 8:1, mistä lehden nimikin tulee, viittaa. Jos tästä hajoituksesta parjataan, olen siitä ylpeä.

Totesitte itsekin, ettei syvempää kristillisyyttä ilmene sen enempää vanhoissa kuin uusissakaan seurakunnissa ja yhteisöissä. Eikö tämä jo kerro, että jotain on vialla. Uudetkin, nykyään syntyneet porukat ovat yhtäkaikki tuoneet Baabelin matkassaan uusiin yhteisöihinsä. Siksi uusia ei tarvitse perustaa, vaikka vanhasta, mikä Sanan valossa osoittautuu vääräksi, sanoudutaankin irti. Juuri oikean ja väärän tietoinen sekoitus on Baabelia. Sekoituksen keskellä ei Jeesuksen veri pääse todella puhdistamaan, koska edellytys on, että kaikesta synnistä on samalla sanouduttava irti.

Mitä Pyhän Hengen uudistukseen tulee, mistä annoitte vihjeen, "että Jumala ilmestyy ja uudistaa", ja lähetitte minulle leikkeen, haluan sanoa seuraavaa. En toki ole tietämätön enkä varsinkaan kokematon hengellisestä liikehdinnästä, mitä aikanamme tapahtuu. Jos joku uudistuu, meillä ei ole muuta sanottavaa kuin kiitos Herralle, että Hän vielä armossaan toimii. Erästä asiaa vain ei tajuta uskovien piireissä eikä siitä varoiteta. Se on sanottu esim. Heprealasikirjeen 6:7-8:ssa. Siinä puhutaan vertauskuvallisesti Hengen sateen alla olevista ihmisistä, joista toiset kantavat hedelmää ja toiset kirousta. Kumpikin ryhmä "särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen" - Pyhän Hengen siunauksen ja voiman, mutta vain toinen saa siunauksen Jumalalta, toinen kirouksen, "ja sen loppu on, että se poltetaan". Tämä on aivan Sanan mukaista. Jooelin profetian mukaan Henki on vuodatettu lopun aikana "kaiken lihan päälle", ei siis vain uskovien päälle, mutta vain ne, jotka ymmärtävät huutaa Hengen sateen alla avuksi Herran Nimeä, pelastuvat. Sielulliset uskovat ilakoivat siunausten alla tehden väärän johtopäätöksen pitäessään Herran läsnäoloa ja siunausta merkkinä siitä, että heillä on kaikki hyvin. Jumalan valtakunta ei Pyhässä Hengessä lähesty ihmistä sen tähden, että hänellä on kaikki hyvin, vaan sentähden, että hänellä kaikki tulisi hyvin, että hän tekisi parannuksen ja Herra saisi korjata hänen elämänsä oikeille raiteille. Näyttää siltä, että kun nykyisetkin Hengen sateet menevät ohitse, niinkuin ne aina menevät ajallaan, ihmisten ja erityisesti uskovien peltomaa paljastuu orjantappuroita ja ohdakkeita kasvavaksi, niinkuin ennenkin ja lopputuloksena on "polttaminen" ja tuho. Ei herätys ole vielä siinä, että Hengen sateet kohtaavat ihmistä, se on vasta kutsu, mutta herätys on silloin, kun ihmiset sateen alla tulevat synnintuntoon ja kääntyvät ja sitoutuvat Jeesukseen alkaen kantaa parannuksen soveliasta hedelmää. Tätä Herra on käskenyt minun julistaa ja näyttää Raamatun Sanalla toteen niissä asioissa, missä isien perinnäissäännöt ja luulot ovat tulleet elävän Jumalan tuntemisen sijalle.

Sitten kirjoititte:

"Se Teidän monivaimoisuusihanteenne, mitä se puhuukaan miehen mielestä jne. - ja ne Teidän perimätietonne, nekin pitää ottaa tueksi ko. asiaan?? Mitä tämä tuo ilmi?? En vaivaannu enempään mutta jos Aabrahamilla oli 6 vaimoa miksi Saaran piti antaa hänelle Haagar?? 1 Tim 3:2 + Tiit 1:6 Aihetta enempää."

Ei minulla ole mitään monivaimoisuusihannetta eikä minulla näillä alueilla ole muutenkaan minkäänlaisia ongelmia, elämäni on kaikin puolin järjestyksessä. Monivaimoisuudesta puhuu Raamattu, en minä. Minun tehtäväni on julistaa, mitä Raamattu sanoo. Jos uskomme, että koko Raamattu on Jumalan Sanaa, meille tulee kelvata sen koko ilmoitus niiltäkin osin, mikä ei meitä miellytä. Olen kiitollinen Herralle siitä, ettei minun selkäni takana ole mitään kirkkokuntaa eikä järjestöä, ei tuomiokapitulia, johtokuntaa tai vanhemmistoa, ei paavia eikä piispaa, jotka sanelisivat, mitä saan julistaa ja mitä en. Olen Herran Jeesuksen oma ja Hän on minun lähettäjäni. Olen joutunut omalla korpitielläni Raamatun tuntemukseni kaivamaan syvältä, hankkimaan "kalliilla rahalla" kärsimysten, väärinymmärrysten ja hylkäämisten koulussa. En julista mitään uutuuksia, mm. Luther ja Melanchtonkin hyväksyivät monivaimoisuuden, vaikkakaan tästä ei kirkossa ääneen puhuta, niinkuin monia muitakin Raamatun totuuksia pidetään veran alla piilossa, etteivät ne järkyttäisi perinteisiä rakenteita. Monivaimoisuus löytyy Sanasta, se ei ole pakollinen, vaan yksivaimoisuuden rinnalla määrätyin edellytyksin sallittu ja Jumalan hyväksymä perhe-elämän sovellus. Mitä Sanasta löytyy, se saa kelvata meille eikä Raamatun opetuksia totisesti tarvitse pelätä. Olisi varmasti turvallisempaa myöskin naisten kannalta tänä seksuaalisen hillittömyyden aikana ojentautua tässäkin Raamatun Sanan mukaan. Olen varma siitä, että Sanan opetus panisi tässä nimenomaan miehet paremmin kuriin kuin muinaisen Rooman pakanallisesta kultturista, muttei Kirjan kansalta, juutalaisilta, peritty tekopyhä yksivaimoisuus, jossa hurskaista puheistaan huolimatta ei ole voimaa ehkäistä naisten hylkäämisiä ja miesten syrjähyppyjä. Jos opetuksemme on Raamatun mukaista, silloin siinä on myös voimaa Sanan mukaiseen, vanhurskaaseen elämään. Nykyiseen seksuaaliopetukseen liittyy niin paljon pakanallista sekoitusta, ettei ole ihme, että elämme nykyisin niin sekavaa ja erityisesti naisille turvattomuutta lietsovaa aikaa.

En tiedä, mitä tarkoitatte Aabrahamia ja Saaraa koskevassa kysymyksessänne, mutta se, että Saaran kanssa Aabraham sopi uudesta vaimosta, oli joka tapauksessa oikea tie, sillä ei mies mielivaltaisesti saa Raamatun opetuksen mukaan mennä ottamaan mielensä mukaan uutta vaimoa, kyllä siitä on sovittava toisen vaimon ja perheen kanssa. Raamatun opetus näissä asioissa on selvä, vaikkakin nykyajan ihmistä nimenomaan perinnäissäännöt estävät tätä näkemästä. Aabrahamin asuinsijoilla, pakanallisessa Kaldean Uurissa oli voimassa Hammurabin laki, joka oli periaatteessa yksiavioinen, mutta salli lapsettomuustapauksessa käytännön, mikä tapahtui Haagarin kohdalla. Myöhemmin paimentolaiselämää viettävänä Aabrahamilla oli vapaus ottaa muita vaimoja ja sivuvaimoja (omassa taloudessaan eläviä), joista Raamattu puhuu monikossa (1Ms 25:6). En viitannut juutalaiseen perimätietoon Aabrahamin kuudesta vaimosta (pidän tätä kyllä sinänsä luotettavana) täydentääkseni Raamatun Sanaa, sillä kyllä sen ilmoitus riittää. Kun miehet Jeesukselta kysyivät avioeroasiasta, Jeesus vastasi, ettei kukaan mies saa entistä erottaa ja hylätä uuden kustannuksella, vaan jos uuden ottaa, entistä ei saa hylätä eikä asettaa toisarvoiseen asemaan. Tästä käsin on Hänen Sanansa tulkittava, sillä Jeesus ei tullut lakia ja profeettoja kumoamaan eikä siis opettanut Vanhan Testamentin ilmoituksen vastaisesti. Hän antoi oikean tulkinnan toorasta, VT:n ilmoituksesta.

Lopussa kahden Raamatun paikan kautta varmaan tahdoitte viestittää minulle, että minun tulee sananjulistajana olla yhden vaimon mies eli siis eron jälkeen uudessa avioliitossa olevana en saisi opettaa Jumalan Sanaa. Sana "yhden vaimon mies" ei tarkoita tätä. Ensinnäkään se ei ole mitään lakia, vaan ohje. Toiseksi mitä Paavali lie omalle ajalleen viestittänytkään tuolla sanonnalla, yksi asia on varmaa: Hän neuvoo myös meille, että kaitsijan tulee olla naimisissa! Näin tämä kohta on käännettävä ja silloin siihen tulee järkeä. Naimattoman miehen perässä liihottaa naimahaluisia naisia niin, että hengellinen työ häiriintyy ja tulee suuria vaikeuksia toimia varsinkin naisten sielunhoitajana, siitä esimerkiksi roomalaiskatolisten pappien kohdalla löytyy yllinkyllin surkeita esimerkkejä. Tässä käännösratkaisussa siis yksi-sana jätetään vähempipainotteisena kääntämättä (vertaa esim. Joos 12:9ss vanha ja uusi käännös) ja "vaimon mies" tarkoittaa tietenkin naimisissa olevaa.

Kolmanneksi on tietenkin mahdollista, että Paavali, joka kirjanoppineena ja rabbitaustansa vuoksi tiesi Jumalan hyväksyvän, että miehellä voi olla myöskin useampia vaimoja, neuvoi pakanallisen ympäristön vuoksi valitsemaan seurakunnan kaitsijan ja seurakuntapalvelijan julkisiin tehtäviin miehiä, joilla oli vain yksi vaimo, etteivät rikkoisi pakanallisessa Rooman valtakunnassa olevaa yksivaimoisuuden määräävää lakia ja siten joutuisi lainrikkomisesta syytettyjen penkille. Roomalaisethan kyllä saivat mainitusta laista huolimatta jopa julkisesti pitää rakastajattaria ja elää niin monen naisen kanssa kuin halusivat, mutta kristityt monesti vainottuina elivät yhteiskunnallisesti tarkemman kontrollin alla ja toisaalta heitä sitoi Jumalan sana olla alamainen esivallalle, minkä vallan alla asuivat.Mutta jos tämä alamaisuus esivallalle oli Paavalin tarkoittama syy, silloin se ei koskenut eronneita, sillä Rooman lain mukaan tällaisetkin olivat uudelleen avioituessaan edelleen aina vain yhden vaimon miehiä!

Neljänneksi jokaiselle pitäisi olla täysin selvää, ettei Paavali antanut ohjetta saarnamiehille, etteivät toimensa aikana hellustelisi useampien naisten kanssa, sillä sellaisen elämäntavan omaksunut ihminenhän oli astunut Jeesuksen opetuslapseudenkin ulkopuolelle. Häntä ei saanut kutsua edes veljeksi, ellei tämä suostunut parannusta elämässään tekemään. Ei tällainen seissyt ehdokkaiden joukossa paimenta valittaessa!

Viidenneksi suorastaan naurettava on yleinen tulkinta yhden vaimon miehestä, ettei leskeksi jäänyt saisi mennä uudelleen avioon, ettei olisi "monen vaimon mies"! Kuolema kertakaikkiaan lopettaa avioliiton ja leskeksi jäänyt mennessään uudelleen naimisiin ei ole uudessakaan tilanteessa muuta kuin yhden vaimon mies. Taivaassa ei enää omistella vaimoja, ei entisiä eikä uusia! Näin tässäkin tapauksessa kirjoituksiin perustuvat, teologiset syyt eivät ainakaan olleet Paavalin ohjeen taustalla.

Kuudenneksi mitä eronneisiin tulee, heillä useimmiten periaatteessa on sama tilanne. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että jos avioliitto on rikkoontunut tai rikottu mistä syystä tahansa, - joko syntiä tehden tai ilman - ja tämä avioliitto on maallisen viranomaisen edessä laillisesti purettu, sitä liittoa ei kertakaikkiaan enää ole ja uusi - olipa sekin solmittu joko syntiä tehden tai ilman ja on maallisen viranomaisen, joka esteellisyydet tutkii, vahvistama, - on se liitto, mikä on voimassa sekä ihmisten että Jumalan edessä. Ns. avoliittoa, jos se on olemassa kahden vapaan ihmisen välillä (tarkoitan, että esimerkiksi vaimo ei ole jo ennestään purkamattoman avioliiton vuoksi tai sukulaisuussuhteisena toisen miehen vaimo, ks. Mk 6:18, 3Ms 18:16), voidaan nykyään pitää sitä koskevan lainsäädännön perusteella maallisen viranomaisen hyväksymänä ja siis avioliittoon verrattavana liittona, johon pätee samat säännöt kuin avioliittoonkin. Joka avoliitossa elää, elää avioliitossa myös Jumalan edessä, ja joka avoliitosta eroaa, eroaa avioliitosta! Avioliittoa ei Raamatun mukaan tee avioliitoksi papin vihkiminen eikä yleensä mitkään vihkimisseremoniat, vaan olemassa oleva kahden ihmisen keskinäinen sopimus ja siihen liittyvä maallisen viranomaisen edessä tapahtunut julkistaminen ja rekisteröinti. Onhan avoliittokin ainakin veroviranomaisen rekisteröimä! Nämä väitteet saattavat vaikuttaa uskovan ihmisen korvissa liian vapaamielisiltä ja radikaaleilta, mutta haastan julkisesti jokaisen, joka väittää, ettei näihin löydy raamatullisia perusteita, näyttämään minulle Kirjoituksista toteen, että olen väärässä. Edellytän kuitenkin kahta asiaa, jotta keskustelusta tulisi hedelmällinen: Ensiksi, että omat ennakkoluulot, omaksutut opinkäsitykset ja ennakkoasenteet eivät saa ohjata raamatuntulkintaamme, vaan päinvastoin Raamatun oma Sana saa valaista suoraan ja tarvittaessa muuttaa omia käsityksiämme! Tätähän, että annamme Pyhän Hengen valaiseman Jumalan Sanan muuttaa omia käsityksiämme ja mieltämme, on vanhastaan kutsuttu parannuksen teoksi. Toiseksi, että sanoudumme irti siitä saatanan omasta pappiskaartista, joka on verhoutunut "vanhurskauden palvelijoiden" valepukuun (2Kr 11:14-15) ja siteeraa korkeamoraalisesti Raamattua ilman armon korostusta. Tällaisia lain opettajia liikkuu uskovien keskuudessa yllin kyllin. Heidän lyömäaseensa on Raamattu ja kukkarossaan on kahdenlaiset punnukset: toiset heitä itseään ja toiset, suuremmat lähimmäisiään varten (5Ms 25:13). Demoonisesti he lakaisevat kutsumatta naapurien pihoja, mutta heiltä puuttuu luuta oman porstuan lakaisemista varten. Eronnutta uskovaa, olipa hänen avioero-onnettomuutensa tapahtunut ennen tai jälkeen uskoontulon, he eivät päästä pannasta koskaan, vaan teettävät heillä parannusta lopun elämänsä ajan unohtaen tyystin, että itsekin ovat kerran puhdistuneet aikaisemmista synneistään (2Pt 1:9). Usein he onnistuvat vetämään koko Jumalan kansan mukaansa epäilemään Jeesuksen veren puhdistavaa ja Pyhän Hengen uudistavaa voimaa aviorikokseen langenneen kohdalla.

Seitsemänneksi ikäänkuin yhteenvetona kysymykseen yhden vaimon miehestä ja yleensä kristittyjen keskuudessa vallalla olevasta avioliitto- ja seksuaaliopetuksesta pätee sama, mitä Jeesus huomautti saddukeuksille, kun he kyselivät miehen velvollisuudesta, huolimatta siitä, oliko hän ennestään naimisissa, vai ei, ottaa veljensä lapseton leski vaimokseen: "Te kuljette eksyksissä, ja mistä syystä? Koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa." (Mk 12:24) Vastauksessaan Jeesus ilmaisi itsekin pitäytyvänsä opetuksessaan Raamatun sanaan eikä sanonut opettavansa uutta ilmestystä yksivaimoisuudesta. Parasta meidänkin on pitäytyä ennemmin Hänen Sanoihinsa kuin omiin ja vallalla olevan kaksinaamaisen ja tekopyhän kulttuurimme perinteisiin, joissa ei ole osoittautunut olevan voimaa siveellisyyden ylläpitämiseen.

Lopuksi: Kristittyinä ei ole oikein kirjoittaa nimettömiä kirjeitä. Kulkekaamme täysin valossa eikä pimennetyin lyhdyin. Saakoon Herra siunata Teitä armollaan. Toivon, että annatte jotain kuulua itsestänne ja mielellään omalla nimellänne.

Herrassa tervehtien, Reino Marjakangas

***

Eräs lukija kysyy:

Kirjoitit hyvin voimakkaasti alkoholista, ettei se sovi kristitylle. Pitääkö minun tulla täysraittiiksi voidakseni pelastua?

Kysymyksesi sivuaa periaatteellisesti hyvin tärkeää asiaa. Juopottelu ja siihen syttynyt himo kuuluu lihan, turmeltuneen luontomme tekoihin. Tämä turmeltunut luontomme (liha ja veri) ei peri koskaan Jumalan valtakuntaa. Se on parantumattomasti ja lopullisesti mennyt pilalle, sen tila on syntinen ja lopputulos on kuolema. Sen vuoksi yritykset tämän turmeluksen parantamiseksi ja taivaskelpoiseksi tekemiseksi on aina tuomittu epäonnistumaan. Et siis tienaa pelastusta raitistamalla itsesi. Juopon on käännyttävä juoppona ja juoppoutensa kuin kaiken muun syntisyytensä tunnustaen ja katuen Jumalan puoleen ja uskottava Hänen Poikaansa Jeesukseen, joka on tullut syntiemme sovitukseksi ja uudeksi elämäksi. Tähän pelastukseen ja Jumalan lapseksi syntymiseen, jossa Herra Kristus omistetaan uudeksi elämäksi ja suostutaan Häntä seuraamaan, ei tarvita mitään itsepelastusta, eikä suorituspaineita. Me yksinkertaisesti huudamme Herraa Jeesusta avuksemme ja otamme uskossa sen pelastuksen vastaan, mikä meille Hänessä tarjotaan. Tästä eteenpäin jatketaan kilvoituksella. Tämä on tarpeen, sillä tässä uudessa elämässä yhdessä Jeesuksen kanssa meidän ei enää tule vaeltaa lihamme himoissa noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja (Ef 2:3ss), vaan nyt Jumala on luonut meidät Kristuksessa Jeesuksessa edeltäpäin valmistamiaan hyviä tekoja varten ja haluaa, että me niissä vaeltaisimme (Ef 2:10). Huomaa, että uskovan elämässä on tapahtunut radikaali muutos: häneen on tullut uusi Elämä, joka on nimenomaan aktiivista Kirstus-elämää ja sen vuoksi hänen ei enää tule noudattaa turmeltuneen luontonsa ja ajatustensa vaatimia mielitekoja. Hänessä on edelleen vanha luonto himoineen ja haluineen ja se on liittoutunut tämän maailman ja paholaisen kanssa ja sotii meissä Jeesuksen kautta syntynyttä uutta Kristus-elämää vastaan pyrkien saamaan yliotteen ja hallintavallan elämämme suhteen. Jos näin käy, emme silloin ole Jumalalle otollisessa tilassa olimmepa kuinka uskovia tahansa. Siksi tarvitaan kilvoitusta. Vanha turmeltunut, synnillinen ihmisemme on osa meidän persoonallisuuttamme, valitettavasti. Siksi emme voi sitä heittää menemään niinkuin vanhaa autoa ja ostaa uutta. Mutta yhden me voimme tehdä, edellyttäen, että todella uskomme Raamatun ilmoitukseen, että lihan vallassa oleva uskovakin ihminen hukkuu, ellei tee parannusta. Me voimme särkyneinä ja kuolettavasti haavoittuneina aina uudelleen ja uudelleen huutaa Herraa avuksemme, niin että Hänen Henkensä pääsee meitä hallitsemaan. Tässä taistelussa on kuitenkin varottava yhtä asiaa, lainalaista tietä. Se johtaa omavanhurskauteen, väärään itsensä arvioimiseen, meistä tulee lähimmäistemme kontrollipoliiseja ja tekopyhiä. Niiden ryhmä helvetissä on kaikkein suurin! Jos olet kristitty, jota vaivaa alkoholihimo, tee tämä: "sovita itseäsi Herran Jeesuksen eteen, viereen ja syliin" ja jää siihen, kuin aikoinaan Paavo Ruotsalainen rikkaan miehen aitan portaille makaamaan, kunnes ovi aukeaa, kunnes saat voiman ja avun. Jeesus ei heitä ketään ulos, joka Hänen luoksensa tulee! Lunastettuna, vaikkakin synnin monin tavoin kiusaamana Jumalan lapsena sinulla ja minulla on suuri etuoikeus tähän. Kiitos vielä kysymyksestäsi.

***

Kirjoitit papeista, etteivät he pysty Pyhässä Hengessä ketään sitomaan ja päästämään. Tuomitsetko heidät?

En missään tapauksessa. Tein vain selväksi, että virka-asemansa tai vihkimyksensä perusteella heillä ei sitä valtaa ole. Toki papeistakin löytyy parannuksen tehneitä, uudestisyntyneitä ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä, jotka toimivat muiden kristittyjen tavoin Herran pappeina. Eri asia on, missä määrin he kykenevät valansa velvoittamina kuulemaan enemmän Jumalaa kuin tuomiokapitulia ja piispaansa. RM

Takaisin ylös

ANNA PALAUTETTA




Luottamuksellista asiaa!

Kiitollisina Herralle meillä on jälleen tilaisuus pitkähkön tauon jälkeen julkaista Suuhusi Pasuuna-lehden kolmas numero. Vastuksia on ollut, mutta Jumalan valtakunnan työssä ne kuuluvat asiaan. Varojen puute on tietenkin ollut pahin este. Uskonvarainen toimitustyö ei merkitse sitä, että Herra antaa suoralta kädeltä varat työhönsä. Hän edellyttää, että Hänen ruumiinsa jäseninä jaamme vastuun. Hengellinen työ kärsii usein puutetta sentähden, että Jeesuksen "vähimmät veljet" Mt 25:40ss), Hänen maailman silmissä halpa-arvoisimmat työtoverinsa kärsivät tänäkin päivänä nälkää ja janoa, kun me usein pinnalliset uskovat pidätämme Herralle kuuluvat kymmenyksemme tai omat uhrimme itsellämme tai annamme ne kysymättä ensin johdatusta Herralta, ei vähäiseen, vaan rikkaammalta näyttävään Herran työhön. "Minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä Minulle!" Rohkenemme pyytää: Tule jakamaan vastuuta kanssamme! Pienikin ropo vie Herran työtä eteenpäin.

Pankkiyhteys: OP 538134 - 47500

Takaisin ylös

ANNA PALAUTETTA


© Copyright Lähetyspalvelu - Mission Service ry