*Alkuun
Teesejä ja opillisia tiivistelmiä ** Poimintoja ajan virrasta ** Lähetyskoti Ruskola ja Lp-seurakunta ** Suuhusi Pasuuna -lehti Keskustelupalsta: Kysymyksiä ja vastausia ** Posti


T e e s e j ä . j a . o p i l l i s i a . t i i v i s t e l m i ä

Näitä teesejä ei ole ryhmitelty mihinkään loogiseen järjestykseen, vaan ne on kirjoitettu kulloinkin tarpeen mukaan.

1. Kaikki kirkot, kristilliset järjestöt ja yhteisöt kaikkine virkakoneistoineen ovat luonteeltaan maallisia, ei jumalallisia. Ne eivät ole Jumalan säätämiä organisaatioita, vaan ihmisten suunnittelemia ja muodostamia. Niiden tehtävänä on välittää, valvoa ja edustaa maallisen esivallan tahtoa seurakunnan (ekklesia, todellinen Kristuksen ruumis) ja maailman välillä. Tässä roolissa pysyessään ne toteuttavat Jumalan säätämää tahtoa ja ovat välttämättömiä ulkonaisen järjestyksen ylläpitämiseksi. Hengellistä valtaa omiessaan ja käyttäessään ne asettuvat antikristillisen vallankäytön välineiksi. Tämä on tilanne kaikissa kirkoissa ja kristillisissä yhteisöissä Suomessa vuosikymmenen pian vaihtuessa uudelle vuosituhannelle!

2. Katolinen, ortodoksinen ja luterilainen kirkko sakramenttiopeillaan julistavat maagista, taianomaisesti vaikuttavaa toimitususkoa, jolla ei pelastuta eikä sillä ole elävän autuuttavan uskon kanssa mitään tekemistä. Sen sijaan se toimii saatanallisena vallankäytön välineenä ja omatekoisena välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä.

3. Kristuksen seurakunta, ekkleesia, Kristuksen ruumis, on yksi. Kaikki Jeesukseen ja Hänen ruumiilliseen ylösnousemukseensa uskovat ja Hänet Herrakseen tunnustavat Jeesuksen seuraajat kuuluvat siihen uuden syntymänsä perusteella. Kun erotaan kirkoista, uskonnollisista yhdyskunnista tai vaikkapa paikallisesta seurakunnasta ulkonaisesti, ei samalla erota ekkleesiasta, Jumalan seurakunnasta eikä Hänen valtakuntansa vaikutuspiiristä. Tämä sama koskee myös niitä, jotka näistä yhteisöistä syystä tai toisesta erotetaan. Kaikilla kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on yhdistysluonne, myönsivätpä ne sitä tai ei. Sen vuoksi uskovat voivat niihin liittyä, niistä erota tai muodostaa uusia ryhmittymiä täysin vapaasti itse kunkin henkilökohtaisesti omaksumien periaatteiden mukaan aivan samoin kuin mihinkä tahansa maallisiin yhdistyksiin, järjestöihin, poliittisiin puolueisiin yms. liitytään tai niistä erotaan. Sikäli tietenkin, mikäli ne ajavat tai hoitavat ao. ihmisten asioita, vastaavat niitä ihanteita ja näkemyksiä, mitä he pitävät tärkeinä. Näissä asioissa uskovan omatunto tulee olla sidottu vain Raamatun ilmoitukseen.

4. Nyt on Baabelista lähdön aika! Ks. kirjoitusta Nyt on Baabelista lähdön aika!

5. Nyky-Israelin lopullinen oikeus Luvattuun maahan vahvistetaan vasta sitten, kun kansa ottaa Jeesuksen Messiaanaan vastaan. Siihen saakka he ovat häätöuhan alaisia ja ainaisessa vaarassa menettää perintöosansa! Kaikki profeetat julistavat samaa, mikä on luettavissa esimerkiksi Jer 11:2-5: "Kuulkaa, näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Kirottu olkoon jokainen, joka ei pidä liittoni säädöksiä! Minä annoin ne teidän isillenne ja käskin heidän noudattaa niitä, kun toin heidät Egyptin sulatusuunista. Minä sanoin heille: ’Kuulkaa minua ja noudattakaa kaikkia käskyjäni! Silloin te olette minun kansani ja minä olen teidän Jumalanne ja pidän voimassa sen valan, jonka vannoin teidän isillenne. Lupasin antaa heille maan, joka tulvii maitoa ja hunajaa, ja tässä maassa te nyt elätte.’"

Herra on luvannut kansalleen pitää voimassa lupauksen maasta, jos kansa pitää liiton ja noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä. Muutoin he ovat kirouksen alaisia. Jokaisen vastuullisen kristityn tulisi muistaa, ettei kukaan maailmassa kykene niitä pitämään. Vain Jeesuksessa ne täyttyvät. Sen vuoksi on väärän rauhan julistamista sellainen Israel-ystävyys, jossa valittuun kansaan kuulumisen perusteella ilman jumalattomuudesta kääntymistä ja Jeesukseen uskomista voidaan saavuttaa pysyvä rauha ja omistaa maa perintöosana.

6. Käsite "Jumalan valtakunta" pitäisi useimmiten kääntää kreikkalaisen alkutekstin mukaisesti "Jumalan kuninkuus" (basileia kuninkuus), sillä se ei merkitse paikallista tai alueellista valtakuntaa tai valtapiiriä, vaan Jumalan kuninkuutta, herruutta. Se on lopun aikana tullut lähelle sitä varten, että ihmiset vapaaehtoisesti tulisivat jatkuvaan mielenmuutokseen ja kääntyisivät alamaiseksi tälle herruudelle, joka lähestyy ihmistä Jeesuksessa Kristuksessa. Ns. lestadiolaisesti käsitetty "Jumalan valtakunta" ei ole Kristuksen herruutta, vaan paikallisesti käsitetyn määrätyn lauman usein kontrolloivaa herruutta, johon liikkeessä olevien omatunto on sidottu. Tämä sidonnaisuus on monien kohdalla mennyt niin pitkälle, että silloinkin, kun he ovat irtautuneet liikkeestä, he pelkäävät Pyhän Hengen pilkan pelossa arvostella tätä ns. "Jumalan valtakuntaa". Ei pitäisi pelätä, sillä Jeesus nimenomaan kielsi kulkemasta niiden perässä, jotka sanovat: "Täällä on Kristus! Jumalan valtakunta, kuninkuus, on Kristuksen herruutta uskon kautta ihmisen elämässä. Vasta sitten, kun Hän saapuu pilvien päällä, ilmestyy tämä herruus täydessä voimassaan!

7. Ns. rippi ja synninpäästö-käytännöstä on tullut toimituksellinen sakramentti, mikä on muuttanut Isä meidän rukouksen "tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa" itse asiassa muotoon "tapahtukoon meidän tahtomme myös taivaassa niin kuin täällä maan päällä". Kun Jeesus sanoi raamatunkäännöksemme mukaan Pietarille: "Minkä sinä sidot maan päällä se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa (Mt 16:19)", NASB (New American Standard Bible) kääntää tämän ja muut vastaavat kohdat: "Kaiken, minkä te sidotte maan päällä, on oltava sidottu taivaassa, ja kaiken, minkä te päästätte maan päällä, on oltava päästetty taivaassa." On siis julistettava Jumalan tahtoa ja taivasten valtakunnan kuninkuutta täällä maan päällä, eikä ihmisen omaa jumalalliseksi nostettua valtaa, mikä ei todellisuudessa sitten ylläkään kirkon kattoa korkeammalle. Taivasten valtakunnassa Herra on kuningas, emme me. Evankeliumia julistamalla Pyhässä Hengessä me voimme avata tien, päästää ja sitoa vain ja ainoastaan, jos taivas on samaa mieltä!

Saksalaisjuutalainen kirjailija Heinrich Heine sanoi, että "Jumalan ammatti on antaa syntejä anteeksi". Tätä Jumala onkin osoittanut paratiisin ajoista lähtien runsain määrin. Siksi on suuri ja kohtalokas erehdys kaventaa Jeesuksen toiminta ja merkitys siihen, että juuri Hän tuli antamaan anteeksi syntejä ja Hänen kauttaan ne annetaan anteeksi! Kreikan kielen verbi afieemi tarkoittaa "irti päästämistä" niistä. Hänen kauttaan "julistetaan syntien anteeksiantamusta", siis konkreettista irtipääsemistä, vapautumista kahleista, eikä vain sidotun ihmisen rauhoittamista Jumalan suopeudella, että kaikki on hyvin, vaikka siteisiin jäätkin! Jeesuksen merkitys on siinä, että Hän voitti ihmisen turmeltuneen luonnon kautta kahlehtivat turmiovallat omassa ruumiissaan menemällä ristinkuolemaan ja nousemalla ylös. Jos ihmisille ei tehdä selväksi, että ilman Jumalan Pojan ristiä ja liittymistä uskon kautta kohtalonyhteyteen Hänen kanssaan, niin että vanha ihminen tulee kuoletetuksi, ei kukaan pääse lopullisesti irti syntisyytensä hallintavallasta ja syntien anteeksiantamisen julistus muodostuu eksyttäväksi väärän rauhan julistukseksi.

8. Jeesuksen vertaukset MT 25:ssä "uskollinen ja paha palvelija", "ymmärtäväiset ja tyhmät neitsyet", "palvelijoille uskotut leiviskät" ja ns. "kansojen tuomio" ovat puhutut varoitukseksi uskoville valvomiseen, että kutsutuista tulisi valittuja. Kaikki kansat, jotka Kristuksen tullessa kutsutaan Hänen eteensä, tarkoittavat ennen kaikkea uskovia, joista toiset pääsevät Isän valtakuntaan ja toiset tuomitaan iankaikkiseen tuleen. Jeesuksen vähimmät veljet eivät ole siinä juutalaisia, vaan uskovia!

9. Hepr 10:19ss virheellisen käännöksen ja väärän tulkinnan perusteella on kautta aikain uskoville esitetty vaatimus, ettei saa hylätä omaa seurakuntaa (lestadiolaisilla “Jumalan valtakuntaa”), vaan on pysyttävä jopa oman autuuden menettämisen pelossa siinä porukassa, missä sattuu olemaan, olipa siellä kuinka kylmää, kolkkoa ja kuoleman hiljaista tahansa, olkoonpa opetus kuinka väärää tahansa ja uskovat nälkäkuoleman partaalla.
Mainitussa Raamatun paikassa ei alkukielen mukaan puhuta välttämättä “omasta” eikä edes “seurakunnasta” yhtään mitään, vaan siinä on sana episynagoogee, joka merkitsee kokoontumista. Siinä on vakava varoitus jättää pysyvästi keskinäinen kokoontuminen Jeesukseen Kristukseen, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone (oikos, talo) ja toisaalta kehoitus uskoville kokoontua säännöllisesti kohtaamaan ja näkemään (katanoeoo nähdä, ei valvoa, “vahtia”, kuten suom. käännös!) toisia uskovia ja kehoittamaan toinen toistaan kestävään uskon kilvoitukseen aina lähestyvään Herran tulemuksen päivään saakka (ks. Saarisalon käännös).
Toiseksi siinä ei korosteta eikä edes tarkoiteta uskollisuutta jollekin määrätylle paikallisseurakunnalle. Vaatimus uskollisuudesta jollekin porukalle tai laumalle Herran Jeesuksen sijaan on lahkohenkinen vaatimus, joka sitoo ja on sitonut uskovat pelon alle, niin etteivät he uskalla nähdä ja tavata toisia uskovia muualla, vaikka tämä Sanan paikka siihen nimenomaan kehottaa. Kun Herra Jeesus itsekään ei ole sitoutunut olemaan vain jossakin määrätyssä ryhmässä, vaan käyskennellen lampunjalkain keskellä menee, minne itse haluaa ja erityisesti sinne, missä Hänelle ovi avataan jättäen tarvittaessa 99 oman onnensa nojaan rientääkseen vain yhden perään, ei meilläkään ole varaa ihmisorjuuden vuoksi jäädä Hänen seurastaan silloinkaan pois, kun Hän katsoo aiheelliseksi kulkea jopa ulkopuolella kaikkien leirien. Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme enää antako sitoa itseämme orjuuden ikeeseen (Gl 5:1).
Tämä sitoutuminen uskon kautta yksin Herraan Jeesukseen ei missään tapauksessa sulje pois käytännön sitoutumista Herran työssä siihen työyhteyteen, mihin Herra kulloinkin on itse kunkin johdattanut. Mutta tällaiseen yhteisen ikeen kantamiseen aina tullaan vapaaehtoisesti ja sopien toisten kanssa Jumalan johdatusta itselleen pyytäen eikä koskaan pakosta. Samoin ehdoin siitä on lupa milloin tahansa lähteä ja liittyä toiseen Jeesuksen nimessä kokoontuvaan yhteisöön joko samalla paikkakunnalla tai muualla. Myöskin “yksityisyrittäjänä”, kuten Paavali Antiokian työyhteyden katkettua, on lupa iloisin ja vapain mielin Herran työtä tehdä, kunhan vain pitää huolen siitä, ettei laiminlyö keskinäistä kokoontumista kohtaamiensa uskovien kesken.

10. Seurakunta ei ole eikä voi olla totuuden pylväs ja perustus. Kautta aikain seurakunta on liiankin usein eksynyt totuudesta eikä siitä ole ollut pylvääksi kannattamaan edes vaellustaan ja oppiaan. Totuuden perustus ei voi olla kukaan muu kuin Jeesus Kristus (1 Kr 3:11). Paavalin sana Timoteukselle (1 Tm 3:15s, Saarisalon käännös) on siis tämän huomioon ottaen ja alkutekstin mukaan luettava: “Totuuden pylväs ja perustus ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän (siis Jeesus), joka on ilmestynyt lihassa..”

11. Enkelien tervehdys jouluyönä paimenille kuuluu sanatarkasti: “Maassa rauha mielisuosion ihmisten kesken” (Lk 2:14). Mielisuosion ihmisiä ovat vain Jeesukseen uskovat ja seuraajat, eivät muut (Ps 16:3, Lk 3:22, Mt 17:5)! Heidän kesken löytyy tänäkin päivänä keskinäinen rakkaus ja rauha, mikäli he ovat suostuneet ristin ottamiseen ja haluavat olla tosi Jeesuksen seuraajia. Siinäpä se todellinen yhteys onkin, ei muussa!

Teesit on kyettävä Raamatulla ja olemassa olevilla selvillä tosiasioilla kumoamaan, muutoin ne ovat voimassa!

Takaisin ylös


© Copyright Lähetyspalvelu - Mission Service ry